Soveltavasta teatterista

Ylös-hankkeen yksi keskeinen tavoite on nostaa soveltavan teatterin profiilia ja tuoda soveltavan teatterin työtapoja ammattiteattereihin.

Teatterin ajatellaan perinteisesti olevan sitä, että toiset katselevat kun toiset esiintyvät. Soveltava teatteri tarkoittaa sitä, että teatterin menetelmiä sovelletaan johonkin muuhun tarkoitukseen. Soveltavan teatterin työtavat koostuvat keskustelevista ja toiminnallisista harjoituksista, jotka sopivat kelle tahansa. Tehtävät ovat helppoja, eivätkä vaadi osaamista tai esiintymistaitoa. Tehtävät antavat turvallisen mahdollisuuden eläytymiseen ja itseilmaisuun: Kaikki tekevät tehtäviä yhtä aikaa, joten yleisöä ei ole.

Tyypillinen harjoitus on vaikkapa ”mielipidejana”, jossa osallistujat ilmaisevat mielipiteensä seuraavasti: Toisella seinällä on lappu, jossa lukee ”Kyllä”. Toisella seinällä on lappu, jossa lukee ”Ei”. Ohjaaja esittää väitteen, esimerkiksi ”Tampere on hyvä paikka asua”. Ne, jotka viihtyvät Tampereella, siirtyvät Kyllä-lapun luo, kun taas ne, jotka eivät viihdy Tampereella, siirtyvät Ei-lapun luo. Ne, joiden mielipide on kahden ääripään välillä, etsivät oman paikkansa mielipidejanalta. Ohjaaja käy haastattelemassa eri puolilla janaa seisovia ryhmäläisiä ja keskustelu Tampereen hyvistä ja huonoista puolista käynnistyy. Tällä menetelmällä koko ryhmä – ei vain ryhmän äänekkäimmät - pääsee ilmaisemaan mielipiteensä.

Toinen tyypillinen soveltavan teatterin työtapa on ”patsaiden” tai ”valokuvien” tekeminen. Ryhmä saa tehtäväkseen tehdä patsaan vaikkapa aiheesta ”Tampereen henki”. Keskusteltuaan hetken ajan aiheesta, ryhmä muodostaa oman näkemyksensä Tampereen hengestä asettumalla liikkumattomaksi ja äänettömäksi patsaaksi/valokuvaksi, jonka osa jokainen ryhmäläinen on. Patsas/valokuva voidaan myös herättää hetkeksi eloon tai ”videokuvaksi”.

Tämän kaltaisista harjoituksista koostetuissa ”työpajoissa” käsitellään usein ennalta valittua teemaa. Tampereen Työväen Teatterin yleisötyö-projektissa on etsitty tamperelaisuuden syvintä olemusta esim. lukiolaisten, ikäihmisten, kehitysvammaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Kaksi tuntia kestävässä työpajassa kaikki harjoitukset tähtäävät siihen, että ryhmä pohtii, oivaltaa ja ilmaisee, millainen kaupunki Tampere heidän mielestään on.

Soveltavan teatterin menetelmiä voi käyttää moneen tarkoitukseen. Ylös-hankkeessa teatteria sovelletaan mm. seuraavasti:

Rauman Kaupunginteatterissa pyritään teatterillisten työpajojen avulla tukemaan nuorten hyvinvointia. Kokemukset koululuokkien parissa tehtävästä työstä ovat olleet rohkaisevia: Rauman seudun koulut ovat lähteneet innolla mukaan. Kouluissa on kysyntää uusille, inspiroiville tavoille käsitellä nuorille tärkeitä asioita.

Lahden kaupunginteatterissa on kierretty Päijät-Hämeen kylissä sekä Liipolan lähiössä tekemässä yhteisöteatteria paikallisten asukkaiden kanssa. Yhteisöteatterin idea lyhyesti on se, että mennään paikan päälle ”yhteisöön”, keskustellaan asukkaiden kanssa siitä, mikä on heille juuri tällä hetkellä tärkeää ja tehdään yhdessä valitusta aiheesta teatterillisia harjoituksia.

Tampereen Työväen Teatterissa on tamperelaisuuden tutkimisen lisäksi aloitettu kokeilu Tredea Oy:n henkilöstön kanssa. Kokeilussa pyrimme soveltavan teatterin keinoin parantamaan työhyvinvointia, sekä tutkimaan mikä työssä sujuu hyvin, mikä on haastavaa ja etsimään ratkaisumalleja haastaviin tilanteisiin kokeilemalla.

Teatteri perustuu siihen, että joku katsoo. Ilman katsojaa teatteriesitys ei ole olemassa. Soveltava teatteri taas vaatii turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin, jossa yleisöä ei ole. Ryhmän työskennellessä toiminnallisesti ja kehollisesti sille tärkeän aiheen parissa, on mahdollista synnyttää ideoita, joita ei pelkällä ”järkevällä keskustelulla” synny. Intuitio, inspiroituminen, heittäytyminen ja erilaisiin rooleihin eläytyminen tuottavat spontaaneja oivalluksia, jotka voivat johtaa muutokseen joko yksilön tai ryhmän toiminnassa.

Ylös-hanke (ja muut soveltavan teatterin toimijat) joutuvat usein kohtaamaan haasteen: Toiminta perustuu intiimiyteen ja luottamuksellisuuteen, siihen, että se tapahtuu poissa parrasvaloista. Miten siitä voi puhua? Miten voi vakuuttaa ihmiset siitä, että toiminta on hyödyllistä? Miten toimintaa voi raportoida? Miten sitä voi markkinoida?

Tälläkin hetkellä Suomessa tehdään paljon arvokasta ja hyvälaatuista soveltavan teatterin toimintaa. Viime vuosina uusia hankkeita ja projekteja on noussut ilahduttavasti ja tietämys alasta lisääntyy. Työtapojen esittely ja toiminnasta raportoiminen / kirjoittaminen on kuitenkin yhä harvinaista: Viime vuosina on ilmestynyt hyviä suomenkielisiä kirjoja, mutta netistä ei löydy paljonkaan suomenkielistä tietoa soveltavasta teatterista.

Soveltavan teatterin määrittäminen tai selittäminen ei ole helppoa. Olisi helppoa näyttää esitys / videopätkä, ja sanoa: ”Tällaista soveltava teatteri on”. Soveltavan teatterin vaikuttavuus aukeaa kuitenkin vain ryhmän kanssa toiminnassa. Tuo toiminta vaatii luottamuksellisuutta ja sitä, että toimintaa ei videoida.

Ylös-hankkeessa pyrimme ratkomaan näitä haasteita. Tulemme nettisivuillamme avaamaan soveltavan teatterin työtapoja ja julkaisemaan ”mallinnoksia” ja raportteja siitä, mitä olemme kentällä tehneet ja kuinka se on sujunut. Vuonna 2010 järjestämme seminaareja, joissa jaetaan tietoa ja kokemuksia. Uskomme ja toivomme, että kiinnostus soveltavaa teatteria ja muita taiteen soveltavia muotoja kohtaan jatkaa kasvamistaan. Soveltamisiin!

Arttu