Yleisötyön kehittämishanke YLÖS tarjosi Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa kaikille avoimen Työhyvinvointia teatterin keinoin –seminaarin keskiviikkona 19.5. Tilaisuutta veti TTT:n yleisötyöstä vastaava teatteri-ilmaisun ohjaaja Arttu Haapalainen. Yleisöäkin oli kello 16.00 mennessä ehtinyt saapua jo puolisen salillista.
Tilaisuuden alussa Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Päivi Rauramo tähdensi työhyvinvoinnin ylläpitämisen ja edelleen kehittämisen merkitystä. Tiedolle työssäjaksamisesta olikin varmasti tilausta teatterityölleen uusia sovellutusmahdollisuuksia etsineen yleisönosan parissa.
Esiintymiskarismalla kyllästetty John Somers sai useat kuulijoista vakuuttuneeksi sosiaalisen draaman mahdollisuuksista. Somersin huokuma luottamus soveltavan teatterin sosiaalisiin ja taiteellisiin mahdollisuuksiin imarteli paikalle saapuneita teatterityöläisiä. Oman ja yleisönsä ammattitaidon kautta työelämän hyvinvointia lähestynyt Somers puhutteli taiteentekijöiden lisäksi myös yleisön ”tavallisia yhteiskuntatieteilijöitä”, kuten myöhemmin tarinateatterin yhteydessä saimme kuulla.
Tampereen Tarinateatteri olikin yksi seminaariohjelmiston mieleenpainuvimmista, Forumteatteri Forten ohella. Tarinateatterin toiminta-ajatus, lahjoittaa katsojille heidän omia kokemuksiaan näyttämöllisessä muodossa, onnistui keskiviikkona erinomaisesti. Tampereen Tarinateatteri kosketti ja yllätti myös tarinateatteritoimintaan varauksellisesti suhtautuneita. Oli erinomaista huomata esitysten pedagoginen voima, kyky tiivistää ja kerrata seminaarin siihenastisia sisältöjä.
Forumteatteri Forte on työyhteisövalmennusta tarjoava ammattimainen teatteriryhmä. Keskiviikkona Forte konkretisoi näyttämölle tosielämän esimerkin työpaikkakiusaamisesta. Esitys ja osallistaminen keskittyivät pitkälti kommunikaatiovaikeuksien pohtimiseen, mikä johtikin polveileviin kannanottoihin ja keskusteluun yleisön kesken. Itse jäin miettimään, miksi työpaikkakiusaajan pahoinvoinnin syiden pohtimiseen ja helpottamiseen ei keskiviikkoiltainen yleisö tarttunut.
John Somers kuvaili soveltavia teatteriteoksia muun muassa arkipäivän käytösmalleista vapaiksi neutraaleiksi tiloiksi, joissa mahdollistetaan tiivistettyjä tapaustutkimuksia todellisuudesta. Kuitenkin ihmiset, joilla sosiaalisia tarpeita olisi eniten, eivät luultavasti koskaan osallistu teatteritoimintaan.
Maia Häkli
torstai 27. toukokuuta 2010
maanantai 29. maaliskuuta 2010
POHOJALAANEN PIRKAMMAALAASTUU HETKEKSI
Vietin maaliskuun alussa rattoisat kolme päivää työelämäorientaatiossa Tutkivan teatterityön keskuksessa Arttu Haapalaisen johdolla. Tarkoituksenani oli mennä seuraamaan teatteri-ilmaisun ohjaajan työtä, mutta pääsinkin itse osallistumaan työntekoon. Seuraavassa kerron hieman kokemuksistani tuolta lyhyeltä, mutta silti hyvinkin antoisalta ajalta.
Ensimmäisen päivän aikana sain hirveästi infoa Ylös-hankkeesta, jossa pyritään kehittämään ammattiteattereiden yleisötyötä. Muistiinpanoja tehdessäni annoin kynän sauhuta omaa tahtiaan ja mietin, pitäisikö minun oikeasti muistaa kaikki. Aihe kuitenkin on mielenkiintoinen ja sai minut innostumaan lisää tulevasta harjoittelusta. Kannatan itsekin sitä, että ammattiteattereissa tulisi olla enemmän yleisötyötä. Ehkä se tulevaisuudessa onkin mahdollista. Voimme vain elää toivossa.
Harjoittelun aikana osallistuin kahteen Artun vetämään Tamperetta käsittelevään työpajaan (Matka tamperelaisuuden ytimeen), jossa tuolloin kohderyhmänä olivat Tesoman toimintakeskuksen kehitysvammaiset. Meillä on oma maailmamme ja heillä on omansa. Miksi siis tuputamme omaa maailmaamme heidän maailmaansa? Työpajan edetessä tajusin, kuinka paljon jokainen osallistuja kuitenkin pystyi antamaan omasta maailmastaan muille. Opin ymmärtämään paremmin, että jokainen ihminen on yksilö, jolta voi oppia jotain uutta. Viimeisenä päivänä tepastelin työpajaan osallistuneiden maailmaan tekemällä haastattelun Tesoman toimintakeskuksessa. Haastattelussa ilmeni, kuinka paljon kehitysvammaiset olivat nauttineet työpajasta. Se antoi heille mahdollisuuden nauttia pienimuotoisesta teatterista ja toi normaalista poikkeavaa viihdykettä heidän arkeensa. He tahtovat samanlaista toimintaa lisää.
Joka antaa katseen vaeltaa, näkee totuuden. Miksi siis ammattiteatterit ovat vielä niin sokeita yleistyön puolesta? Tesoman kehitysvammaiset todistivat, ainakin minulle, että pienillä teoilla saa paljon muutoksia arkeen. Astumalla vieraaseen maailmaan saa elämästä irti enemmän. Yleisötyö luo maailman, jossa kukaan ei syytä sormillaan ja siellä jokainen saa olla mitä vaan. Minun maailmani on pieni, jossa on nyt jotain suurta.
Maria Järvinen
Esittävän taiteen I vuosikurssin opiskelija, Keski-Pohjanmaan AMK
Ensimmäisen päivän aikana sain hirveästi infoa Ylös-hankkeesta, jossa pyritään kehittämään ammattiteattereiden yleisötyötä. Muistiinpanoja tehdessäni annoin kynän sauhuta omaa tahtiaan ja mietin, pitäisikö minun oikeasti muistaa kaikki. Aihe kuitenkin on mielenkiintoinen ja sai minut innostumaan lisää tulevasta harjoittelusta. Kannatan itsekin sitä, että ammattiteattereissa tulisi olla enemmän yleisötyötä. Ehkä se tulevaisuudessa onkin mahdollista. Voimme vain elää toivossa.
Harjoittelun aikana osallistuin kahteen Artun vetämään Tamperetta käsittelevään työpajaan (Matka tamperelaisuuden ytimeen), jossa tuolloin kohderyhmänä olivat Tesoman toimintakeskuksen kehitysvammaiset. Meillä on oma maailmamme ja heillä on omansa. Miksi siis tuputamme omaa maailmaamme heidän maailmaansa? Työpajan edetessä tajusin, kuinka paljon jokainen osallistuja kuitenkin pystyi antamaan omasta maailmastaan muille. Opin ymmärtämään paremmin, että jokainen ihminen on yksilö, jolta voi oppia jotain uutta. Viimeisenä päivänä tepastelin työpajaan osallistuneiden maailmaan tekemällä haastattelun Tesoman toimintakeskuksessa. Haastattelussa ilmeni, kuinka paljon kehitysvammaiset olivat nauttineet työpajasta. Se antoi heille mahdollisuuden nauttia pienimuotoisesta teatterista ja toi normaalista poikkeavaa viihdykettä heidän arkeensa. He tahtovat samanlaista toimintaa lisää.
Joka antaa katseen vaeltaa, näkee totuuden. Miksi siis ammattiteatterit ovat vielä niin sokeita yleistyön puolesta? Tesoman kehitysvammaiset todistivat, ainakin minulle, että pienillä teoilla saa paljon muutoksia arkeen. Astumalla vieraaseen maailmaan saa elämästä irti enemmän. Yleisötyö luo maailman, jossa kukaan ei syytä sormillaan ja siellä jokainen saa olla mitä vaan. Minun maailmani on pieni, jossa on nyt jotain suurta.
Maria Järvinen
Esittävän taiteen I vuosikurssin opiskelija, Keski-Pohjanmaan AMK
torstai 18. maaliskuuta 2010
Soveltavasta teatterista
Ylös-hankkeen yksi keskeinen tavoite on nostaa soveltavan teatterin profiilia ja tuoda soveltavan teatterin työtapoja ammattiteattereihin.
Teatterin ajatellaan perinteisesti olevan sitä, että toiset katselevat kun toiset esiintyvät. Soveltava teatteri tarkoittaa sitä, että teatterin menetelmiä sovelletaan johonkin muuhun tarkoitukseen. Soveltavan teatterin työtavat koostuvat keskustelevista ja toiminnallisista harjoituksista, jotka sopivat kelle tahansa. Tehtävät ovat helppoja, eivätkä vaadi osaamista tai esiintymistaitoa. Tehtävät antavat turvallisen mahdollisuuden eläytymiseen ja itseilmaisuun: Kaikki tekevät tehtäviä yhtä aikaa, joten yleisöä ei ole.
Tyypillinen harjoitus on vaikkapa ”mielipidejana”, jossa osallistujat ilmaisevat mielipiteensä seuraavasti: Toisella seinällä on lappu, jossa lukee ”Kyllä”. Toisella seinällä on lappu, jossa lukee ”Ei”. Ohjaaja esittää väitteen, esimerkiksi ”Tampere on hyvä paikka asua”. Ne, jotka viihtyvät Tampereella, siirtyvät Kyllä-lapun luo, kun taas ne, jotka eivät viihdy Tampereella, siirtyvät Ei-lapun luo. Ne, joiden mielipide on kahden ääripään välillä, etsivät oman paikkansa mielipidejanalta. Ohjaaja käy haastattelemassa eri puolilla janaa seisovia ryhmäläisiä ja keskustelu Tampereen hyvistä ja huonoista puolista käynnistyy. Tällä menetelmällä koko ryhmä – ei vain ryhmän äänekkäimmät - pääsee ilmaisemaan mielipiteensä.
Toinen tyypillinen soveltavan teatterin työtapa on ”patsaiden” tai ”valokuvien” tekeminen. Ryhmä saa tehtäväkseen tehdä patsaan vaikkapa aiheesta ”Tampereen henki”. Keskusteltuaan hetken ajan aiheesta, ryhmä muodostaa oman näkemyksensä Tampereen hengestä asettumalla liikkumattomaksi ja äänettömäksi patsaaksi/valokuvaksi, jonka osa jokainen ryhmäläinen on. Patsas/valokuva voidaan myös herättää hetkeksi eloon tai ”videokuvaksi”.
Tämän kaltaisista harjoituksista koostetuissa ”työpajoissa” käsitellään usein ennalta valittua teemaa. Tampereen Työväen Teatterin yleisötyö-projektissa on etsitty tamperelaisuuden syvintä olemusta esim. lukiolaisten, ikäihmisten, kehitysvammaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Kaksi tuntia kestävässä työpajassa kaikki harjoitukset tähtäävät siihen, että ryhmä pohtii, oivaltaa ja ilmaisee, millainen kaupunki Tampere heidän mielestään on.
Soveltavan teatterin menetelmiä voi käyttää moneen tarkoitukseen. Ylös-hankkeessa teatteria sovelletaan mm. seuraavasti:
Rauman Kaupunginteatterissa pyritään teatterillisten työpajojen avulla tukemaan nuorten hyvinvointia. Kokemukset koululuokkien parissa tehtävästä työstä ovat olleet rohkaisevia: Rauman seudun koulut ovat lähteneet innolla mukaan. Kouluissa on kysyntää uusille, inspiroiville tavoille käsitellä nuorille tärkeitä asioita.
Lahden kaupunginteatterissa on kierretty Päijät-Hämeen kylissä sekä Liipolan lähiössä tekemässä yhteisöteatteria paikallisten asukkaiden kanssa. Yhteisöteatterin idea lyhyesti on se, että mennään paikan päälle ”yhteisöön”, keskustellaan asukkaiden kanssa siitä, mikä on heille juuri tällä hetkellä tärkeää ja tehdään yhdessä valitusta aiheesta teatterillisia harjoituksia.
Tampereen Työväen Teatterissa on tamperelaisuuden tutkimisen lisäksi aloitettu kokeilu Tredea Oy:n henkilöstön kanssa. Kokeilussa pyrimme soveltavan teatterin keinoin parantamaan työhyvinvointia, sekä tutkimaan mikä työssä sujuu hyvin, mikä on haastavaa ja etsimään ratkaisumalleja haastaviin tilanteisiin kokeilemalla.
Teatteri perustuu siihen, että joku katsoo. Ilman katsojaa teatteriesitys ei ole olemassa. Soveltava teatteri taas vaatii turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin, jossa yleisöä ei ole. Ryhmän työskennellessä toiminnallisesti ja kehollisesti sille tärkeän aiheen parissa, on mahdollista synnyttää ideoita, joita ei pelkällä ”järkevällä keskustelulla” synny. Intuitio, inspiroituminen, heittäytyminen ja erilaisiin rooleihin eläytyminen tuottavat spontaaneja oivalluksia, jotka voivat johtaa muutokseen joko yksilön tai ryhmän toiminnassa.
Ylös-hanke (ja muut soveltavan teatterin toimijat) joutuvat usein kohtaamaan haasteen: Toiminta perustuu intiimiyteen ja luottamuksellisuuteen, siihen, että se tapahtuu poissa parrasvaloista. Miten siitä voi puhua? Miten voi vakuuttaa ihmiset siitä, että toiminta on hyödyllistä? Miten toimintaa voi raportoida? Miten sitä voi markkinoida?
Tälläkin hetkellä Suomessa tehdään paljon arvokasta ja hyvälaatuista soveltavan teatterin toimintaa. Viime vuosina uusia hankkeita ja projekteja on noussut ilahduttavasti ja tietämys alasta lisääntyy. Työtapojen esittely ja toiminnasta raportoiminen / kirjoittaminen on kuitenkin yhä harvinaista: Viime vuosina on ilmestynyt hyviä suomenkielisiä kirjoja, mutta netistä ei löydy paljonkaan suomenkielistä tietoa soveltavasta teatterista.
Soveltavan teatterin määrittäminen tai selittäminen ei ole helppoa. Olisi helppoa näyttää esitys / videopätkä, ja sanoa: ”Tällaista soveltava teatteri on”. Soveltavan teatterin vaikuttavuus aukeaa kuitenkin vain ryhmän kanssa toiminnassa. Tuo toiminta vaatii luottamuksellisuutta ja sitä, että toimintaa ei videoida.
Ylös-hankkeessa pyrimme ratkomaan näitä haasteita. Tulemme nettisivuillamme avaamaan soveltavan teatterin työtapoja ja julkaisemaan ”mallinnoksia” ja raportteja siitä, mitä olemme kentällä tehneet ja kuinka se on sujunut. Vuonna 2010 järjestämme seminaareja, joissa jaetaan tietoa ja kokemuksia. Uskomme ja toivomme, että kiinnostus soveltavaa teatteria ja muita taiteen soveltavia muotoja kohtaan jatkaa kasvamistaan. Soveltamisiin!
Arttu
Teatterin ajatellaan perinteisesti olevan sitä, että toiset katselevat kun toiset esiintyvät. Soveltava teatteri tarkoittaa sitä, että teatterin menetelmiä sovelletaan johonkin muuhun tarkoitukseen. Soveltavan teatterin työtavat koostuvat keskustelevista ja toiminnallisista harjoituksista, jotka sopivat kelle tahansa. Tehtävät ovat helppoja, eivätkä vaadi osaamista tai esiintymistaitoa. Tehtävät antavat turvallisen mahdollisuuden eläytymiseen ja itseilmaisuun: Kaikki tekevät tehtäviä yhtä aikaa, joten yleisöä ei ole.
Tyypillinen harjoitus on vaikkapa ”mielipidejana”, jossa osallistujat ilmaisevat mielipiteensä seuraavasti: Toisella seinällä on lappu, jossa lukee ”Kyllä”. Toisella seinällä on lappu, jossa lukee ”Ei”. Ohjaaja esittää väitteen, esimerkiksi ”Tampere on hyvä paikka asua”. Ne, jotka viihtyvät Tampereella, siirtyvät Kyllä-lapun luo, kun taas ne, jotka eivät viihdy Tampereella, siirtyvät Ei-lapun luo. Ne, joiden mielipide on kahden ääripään välillä, etsivät oman paikkansa mielipidejanalta. Ohjaaja käy haastattelemassa eri puolilla janaa seisovia ryhmäläisiä ja keskustelu Tampereen hyvistä ja huonoista puolista käynnistyy. Tällä menetelmällä koko ryhmä – ei vain ryhmän äänekkäimmät - pääsee ilmaisemaan mielipiteensä.
Toinen tyypillinen soveltavan teatterin työtapa on ”patsaiden” tai ”valokuvien” tekeminen. Ryhmä saa tehtäväkseen tehdä patsaan vaikkapa aiheesta ”Tampereen henki”. Keskusteltuaan hetken ajan aiheesta, ryhmä muodostaa oman näkemyksensä Tampereen hengestä asettumalla liikkumattomaksi ja äänettömäksi patsaaksi/valokuvaksi, jonka osa jokainen ryhmäläinen on. Patsas/valokuva voidaan myös herättää hetkeksi eloon tai ”videokuvaksi”.
Tämän kaltaisista harjoituksista koostetuissa ”työpajoissa” käsitellään usein ennalta valittua teemaa. Tampereen Työväen Teatterin yleisötyö-projektissa on etsitty tamperelaisuuden syvintä olemusta esim. lukiolaisten, ikäihmisten, kehitysvammaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Kaksi tuntia kestävässä työpajassa kaikki harjoitukset tähtäävät siihen, että ryhmä pohtii, oivaltaa ja ilmaisee, millainen kaupunki Tampere heidän mielestään on.
Soveltavan teatterin menetelmiä voi käyttää moneen tarkoitukseen. Ylös-hankkeessa teatteria sovelletaan mm. seuraavasti:
Rauman Kaupunginteatterissa pyritään teatterillisten työpajojen avulla tukemaan nuorten hyvinvointia. Kokemukset koululuokkien parissa tehtävästä työstä ovat olleet rohkaisevia: Rauman seudun koulut ovat lähteneet innolla mukaan. Kouluissa on kysyntää uusille, inspiroiville tavoille käsitellä nuorille tärkeitä asioita.
Lahden kaupunginteatterissa on kierretty Päijät-Hämeen kylissä sekä Liipolan lähiössä tekemässä yhteisöteatteria paikallisten asukkaiden kanssa. Yhteisöteatterin idea lyhyesti on se, että mennään paikan päälle ”yhteisöön”, keskustellaan asukkaiden kanssa siitä, mikä on heille juuri tällä hetkellä tärkeää ja tehdään yhdessä valitusta aiheesta teatterillisia harjoituksia.
Tampereen Työväen Teatterissa on tamperelaisuuden tutkimisen lisäksi aloitettu kokeilu Tredea Oy:n henkilöstön kanssa. Kokeilussa pyrimme soveltavan teatterin keinoin parantamaan työhyvinvointia, sekä tutkimaan mikä työssä sujuu hyvin, mikä on haastavaa ja etsimään ratkaisumalleja haastaviin tilanteisiin kokeilemalla.
Teatteri perustuu siihen, että joku katsoo. Ilman katsojaa teatteriesitys ei ole olemassa. Soveltava teatteri taas vaatii turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin, jossa yleisöä ei ole. Ryhmän työskennellessä toiminnallisesti ja kehollisesti sille tärkeän aiheen parissa, on mahdollista synnyttää ideoita, joita ei pelkällä ”järkevällä keskustelulla” synny. Intuitio, inspiroituminen, heittäytyminen ja erilaisiin rooleihin eläytyminen tuottavat spontaaneja oivalluksia, jotka voivat johtaa muutokseen joko yksilön tai ryhmän toiminnassa.
Ylös-hanke (ja muut soveltavan teatterin toimijat) joutuvat usein kohtaamaan haasteen: Toiminta perustuu intiimiyteen ja luottamuksellisuuteen, siihen, että se tapahtuu poissa parrasvaloista. Miten siitä voi puhua? Miten voi vakuuttaa ihmiset siitä, että toiminta on hyödyllistä? Miten toimintaa voi raportoida? Miten sitä voi markkinoida?
Tälläkin hetkellä Suomessa tehdään paljon arvokasta ja hyvälaatuista soveltavan teatterin toimintaa. Viime vuosina uusia hankkeita ja projekteja on noussut ilahduttavasti ja tietämys alasta lisääntyy. Työtapojen esittely ja toiminnasta raportoiminen / kirjoittaminen on kuitenkin yhä harvinaista: Viime vuosina on ilmestynyt hyviä suomenkielisiä kirjoja, mutta netistä ei löydy paljonkaan suomenkielistä tietoa soveltavasta teatterista.
Soveltavan teatterin määrittäminen tai selittäminen ei ole helppoa. Olisi helppoa näyttää esitys / videopätkä, ja sanoa: ”Tällaista soveltava teatteri on”. Soveltavan teatterin vaikuttavuus aukeaa kuitenkin vain ryhmän kanssa toiminnassa. Tuo toiminta vaatii luottamuksellisuutta ja sitä, että toimintaa ei videoida.
Ylös-hankkeessa pyrimme ratkomaan näitä haasteita. Tulemme nettisivuillamme avaamaan soveltavan teatterin työtapoja ja julkaisemaan ”mallinnoksia” ja raportteja siitä, mitä olemme kentällä tehneet ja kuinka se on sujunut. Vuonna 2010 järjestämme seminaareja, joissa jaetaan tietoa ja kokemuksia. Uskomme ja toivomme, että kiinnostus soveltavaa teatteria ja muita taiteen soveltavia muotoja kohtaan jatkaa kasvamistaan. Soveltamisiin!
Arttu
maanantai 8. helmikuuta 2010
Asfalttia ja heinäseipäitä
Lahden kaupunginteatterin Päijät-Hämeen kyläyhteisöissä toteutuva yleisötyö etenee vielä tuntematonta päämäärää kohti.
Hartolassa enimmäkseen 40-50 vuotiaista koostuva ryhmä on jo innolla antamassa panosta harrastajateatterikentälle ja vaikka olemme kokoontuneet vasta muutamia kertoja, niin suunnitelmat ovat jo ensi elokuun ensi-iltaa pidemmällä, pysyvässä teatteritoiminnassa Hartolassa. Oman kotiseudun historia ja merkitys oman identiteetin muovaajana on noussut vahvasti esiin. Tammi-helmikuun aikana, ilmaisullisten harjoitteiden lisäksi, kokoamme tarinoita ja kertomuksia Hartolasta ja lähikuntien historiasta, aina esihistoriasta tähän päivään. Mikä merkitys on ollut muutaman tuhannen asukkaan kunnalla maatalousvoittoisessa yhteiskunnassa ja mitä roolia se näyttelee nykyisessä kulutusyhteiskunnassa?
Liipolassa lähiöseuran aktiivit ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan forum-teatteria ja keskustelemaan sen avulla arjen haasteista, kuten parveketupakoinnista, pihapoliiseista, uusista sukupolvista ja maahanmuuttajista. Keräämme myös kirjallisuudesta kohtauksia, joissa kuvataan kerrostaloelämän yhteisöllisyyttä ja rikkautta. Tekstejä esitetään jossain muodossa tulevan kevään ja kesän aikana.
Sekä Hartolassa että Liipolassa olemme tutustuneet Lahden kaupunginteatterissa esitettävään Otso Kauton ohjaamaan Anna Krogeruksen tekstiin "Kuin ensimmäistä päivää" ja pohtineet sen ajankohtaisuutta, sitä ovatko siinä ilmenevät yhteiskunnalliset epäkohdat arkea kaupungin asuinlähiössä ja maalaiskunnassa.
Yhteistyö Orimattilassa sijaitsevan teatterin kummikouluna toimivan Luhtikylän ala-asteen kanssa on myös käynnistynyt. Kevään aikana mietitään soveltavan draaman kautta 5-6-luokkalaisten kanssa ylä-asteelle ja nuoruuteen siirtymistä, minkälaisia mielikuvia, toiveita, pelkoja jne. siirtyminen ylä-asteelle ja nuoruuteen herättää.
Teemu
Hartolassa enimmäkseen 40-50 vuotiaista koostuva ryhmä on jo innolla antamassa panosta harrastajateatterikentälle ja vaikka olemme kokoontuneet vasta muutamia kertoja, niin suunnitelmat ovat jo ensi elokuun ensi-iltaa pidemmällä, pysyvässä teatteritoiminnassa Hartolassa. Oman kotiseudun historia ja merkitys oman identiteetin muovaajana on noussut vahvasti esiin. Tammi-helmikuun aikana, ilmaisullisten harjoitteiden lisäksi, kokoamme tarinoita ja kertomuksia Hartolasta ja lähikuntien historiasta, aina esihistoriasta tähän päivään. Mikä merkitys on ollut muutaman tuhannen asukkaan kunnalla maatalousvoittoisessa yhteiskunnassa ja mitä roolia se näyttelee nykyisessä kulutusyhteiskunnassa?
Liipolassa lähiöseuran aktiivit ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan forum-teatteria ja keskustelemaan sen avulla arjen haasteista, kuten parveketupakoinnista, pihapoliiseista, uusista sukupolvista ja maahanmuuttajista. Keräämme myös kirjallisuudesta kohtauksia, joissa kuvataan kerrostaloelämän yhteisöllisyyttä ja rikkautta. Tekstejä esitetään jossain muodossa tulevan kevään ja kesän aikana.
Sekä Hartolassa että Liipolassa olemme tutustuneet Lahden kaupunginteatterissa esitettävään Otso Kauton ohjaamaan Anna Krogeruksen tekstiin "Kuin ensimmäistä päivää" ja pohtineet sen ajankohtaisuutta, sitä ovatko siinä ilmenevät yhteiskunnalliset epäkohdat arkea kaupungin asuinlähiössä ja maalaiskunnassa.
Yhteistyö Orimattilassa sijaitsevan teatterin kummikouluna toimivan Luhtikylän ala-asteen kanssa on myös käynnistynyt. Kevään aikana mietitään soveltavan draaman kautta 5-6-luokkalaisten kanssa ylä-asteelle ja nuoruuteen siirtymistä, minkälaisia mielikuvia, toiveita, pelkoja jne. siirtyminen ylä-asteelle ja nuoruuteen herättää.
Teemu
tiistai 24. marraskuuta 2009
Ei se oo noloo!
Tänä syksynä Raumalla on yleisötyö projektiin lähtenyt mukaan noin kymmenkunta koululaisryhmää. Ryhmät ovat Rauman yläkouluista sekä lukiosta ja ammattikoulusta. Ryhmien työpaja-aikataulut on räätälöity heidän opetussuunnitelmiin sopiviksi. Mitä nuorempia osallistujat ovat, sitä enemmän tapaamiskertoja on ollut hyvä saada onnistumaan. Nuoret nimittäin lämpenevät hitaasti, mutta onnekseni huomaten, hyvinkin varmasti. Viiden kerran työpajakokonaisuudessa, pari ensimmäistä kertaa menee häpeän ja nolouden tunteiden siivittäminä. Kolmannella kerralla, kun luodaan hahmoa ensin pienryhmissä ja sen jälkeen siirrytään koko ryhmän demokraattiseen hahmonrakennustuokioon, alkaa osallistujat varmemmin raivata tilaa omille mielipiteille. Ne hiljaisimmatkin kaivautuvat esille koloistaan ja kovan kuoren omaavat oppilaat sulautuvat muun ryhmän toimintaan. Soveltavan teatterin menetelmät auttavat nuoria hahmottamaan todellisia tilanteita omassa maailmassaan ja haluavat vaikuttaa heitä askarruttaviin asioihin.
Raumalla uusien työtapojen mahdollisuus nuorten keskuudessa on otettu avosylin vastaan. Koululaitoksissa on sana kiirinyt ja monet haluavat lähteä mukaan projektiin.
Vaikka kohderyhmänä nuoret ovat haastavimmasta päästä, on se myös ryhmä, joka tämänlaista työskentelyä vaatii. ”Ku se ei vaan oo niin noloo hypätä jonkun toisen hahmon housuihin ja ehkä tuntea miltä siitä tuntuu!”
- Noora -
Raumalla uusien työtapojen mahdollisuus nuorten keskuudessa on otettu avosylin vastaan. Koululaitoksissa on sana kiirinyt ja monet haluavat lähteä mukaan projektiin.
Vaikka kohderyhmänä nuoret ovat haastavimmasta päästä, on se myös ryhmä, joka tämänlaista työskentelyä vaatii. ”Ku se ei vaan oo niin noloo hypätä jonkun toisen hahmon housuihin ja ehkä tuntea miltä siitä tuntuu!”
- Noora -
Tarinoita ja mustaa makkaraa
Ylös-hankkeen ja Tampereen Työväen Teatterin yhteinen yleisötyön kehittämiseen tähtäävä pilottiprojekti käynnistyi viime viikolla Teatterin suuren näyttämön lämpiössä tamperelaisuutta tutkivan interaktiivisen näyttelyn avajaisilla. Pilottihankkeen ensimmäinen teema valittiin Teatterin ohjelmistossa pyörivien Vuonna 85-musikaalin ja Komisario Koskisen innoittamana.
18.12.2009 saakka kuka tahansa voi poiketa halutessaan teatterin aukioloaikoina kirjaamaan omat muistonsa, tarinansa, haaveensa ja mielikuvansa Tampereesta kahdeksaan sisääntuloaulassa ja lämpiössä esillä olevaan teokseen. Kerätyistä ajatuksista saadaan materiaalia vaikkapa pilottihankkeen puitteissa järjestettäviin soveltavan teatterin työpajoihin.
Eilen, 23.11. TTT:n ovet avautuivat yleisölle Tampere-illan merkeissä. Teatterin lämpiöön kokoontui joukko tamperelaisuudesta kiinnostuneita keskustelijoita ja kuulijoita. Tilaisuus aloitettiin asiaan kuuluvasti ja rennosti mustaa makkaraa syöden ja Tuomas Toiviaisen Tampere-aiheisia lauluja kuunnellen. Paneelikeskustelussa mielipiteitään tamperelaisuuden erityispiirteistä jakoivat käsikirjoittaja ja ohjaaja Marika Vapaavuori, tietokirjailija ja toimittaja Matti Wacklin sekä blogisti ja kirjailija Jussi Lähde. Keskustelusta sekä yleisön kommenteista päätellen tamperelaisuus nivoutuu vahvasti kaupungin historian ympärille. Tamperelainen, konstailematon maalaiskaupunkilainen elämänasenne tarttuu kuulemma helposti myös muualta tulleille. Tampereelle on helppo kotiutua. Vasta vuoden kaupungissa asuneena voin myös itse allekirjoittaa tämän ajatuksen! Tarinateatterin esittämät osallistujien tarinat päättivät mukavan illan, jossa jokainen sai mahdollisuuden ilmaista omia ajatuksiaan kotikaupungistaan ja omasta identiteetistään.
Nyt ei muuta kuin seuraavaa iltaa järjestämään!
Katri
18.12.2009 saakka kuka tahansa voi poiketa halutessaan teatterin aukioloaikoina kirjaamaan omat muistonsa, tarinansa, haaveensa ja mielikuvansa Tampereesta kahdeksaan sisääntuloaulassa ja lämpiössä esillä olevaan teokseen. Kerätyistä ajatuksista saadaan materiaalia vaikkapa pilottihankkeen puitteissa järjestettäviin soveltavan teatterin työpajoihin.
Eilen, 23.11. TTT:n ovet avautuivat yleisölle Tampere-illan merkeissä. Teatterin lämpiöön kokoontui joukko tamperelaisuudesta kiinnostuneita keskustelijoita ja kuulijoita. Tilaisuus aloitettiin asiaan kuuluvasti ja rennosti mustaa makkaraa syöden ja Tuomas Toiviaisen Tampere-aiheisia lauluja kuunnellen. Paneelikeskustelussa mielipiteitään tamperelaisuuden erityispiirteistä jakoivat käsikirjoittaja ja ohjaaja Marika Vapaavuori, tietokirjailija ja toimittaja Matti Wacklin sekä blogisti ja kirjailija Jussi Lähde. Keskustelusta sekä yleisön kommenteista päätellen tamperelaisuus nivoutuu vahvasti kaupungin historian ympärille. Tamperelainen, konstailematon maalaiskaupunkilainen elämänasenne tarttuu kuulemma helposti myös muualta tulleille. Tampereelle on helppo kotiutua. Vasta vuoden kaupungissa asuneena voin myös itse allekirjoittaa tämän ajatuksen! Tarinateatterin esittämät osallistujien tarinat päättivät mukavan illan, jossa jokainen sai mahdollisuuden ilmaista omia ajatuksiaan kotikaupungistaan ja omasta identiteetistään.
Nyt ei muuta kuin seuraavaa iltaa järjestämään!
Katri
perjantai 11. syyskuuta 2009
Tervetuloa Soveltavan teatterin ja yleisötyön seminaariin
Ylös-hanke toivottaa kaikki soveltavasta teatterista ja yleisötyöstä kiinnostuneet tervetulleeksi Tampereelle 5.10. - 6.10. 2009!!! Järjestämme silloin täällä Tutkivan teatterityön keskuksessa Kansainvälisen soveltavan teatterin ja yleisötyön seminaarin.
Yleisötyön ja soveltavan teatterin metodit ovat saapuneet Suomeen suuressa määrin Isosta-Britanniasta. Seminaarimme on iloinen saadessaan tuoda Suomeen kaksi alan huippunimeä Britanniasta: Michael Quine on toiminut monen teatterin johtajana sekä tehnyt pitkän uran London City Universityssä. Heather Maitland puolestaan on eräs yleisötyön johtavista asiantuntijoista ja mm. kirjan A Guide to Audience Development arvostettu kirjoittaja. Ruotsista saamme vieraaksemme Katrin Byréuksen, joka tulee vetämään työpajan Forum-teatteriin pohjaavalla Value Clarification-menetelmällään.
Seminaariimme saapuu myös kattava otos alan kotimaisia huippuammattilaisia: Sisältöä tapahtumaamme tuovat Zodiak - uuden tanssin keskus, Metropolia AMK, Helsingin kaupunginteatteri ja Rovaniemen kaupunginteatteri. Vanajan naisvankilassa toteutetun Punahilkka-näytelmän ohjaaja Hannele Martikainen saapuu kertomaan projektistaan ja tuo myös työryhmänsä seminaariin esiintymään. Seminaarin päättävässä paneelikeskustelussa hahmotellaan soveltavan teatterin tulevaisuutta.
Ylös-työryhmä on iloinen ja ylpeä seminaarin ohjelmasta! Vaikka ohjelma onkin kiinnostava, seminaarin tärkein anti saattaa kuitenkin olla se kuhina, joka keskuksemme käytävillä tullee vallitsemaan seminaarin tauoilla...
Lämpimästi tervetuloa nauttimaan sekä hyvästä ohjelmasta että hienosta seurasta!
Ps. Ylös-hanke tulee julkaisemaan syksyn aikana monia mielenkiintoisia artikkeleita nettisivuillaan. Ensimmäinen niistä on Marjukka Lampon toteuttama kyselykartoitustutkimus Koko kansan olohuone. Kartoituksessa luodaan katsaus Suomen ammattiteattereiden yleisötyön tämänhetkiseen tilaan ja teattereiden työntekijöiden näkemyksiin siitä, mihin jatkossa voitaisiin edetä. Kartoituksen sähköpostikyselyyn saimme erittäin hyvän vastausprosentin. Teatterien työntekijät osallistuivat myös haastatteluihin innolla. Suurkiitos kaikille kartoitukseen osallistuneille!
Yleisötyön ja soveltavan teatterin metodit ovat saapuneet Suomeen suuressa määrin Isosta-Britanniasta. Seminaarimme on iloinen saadessaan tuoda Suomeen kaksi alan huippunimeä Britanniasta: Michael Quine on toiminut monen teatterin johtajana sekä tehnyt pitkän uran London City Universityssä. Heather Maitland puolestaan on eräs yleisötyön johtavista asiantuntijoista ja mm. kirjan A Guide to Audience Development arvostettu kirjoittaja. Ruotsista saamme vieraaksemme Katrin Byréuksen, joka tulee vetämään työpajan Forum-teatteriin pohjaavalla Value Clarification-menetelmällään.
Seminaariimme saapuu myös kattava otos alan kotimaisia huippuammattilaisia: Sisältöä tapahtumaamme tuovat Zodiak - uuden tanssin keskus, Metropolia AMK, Helsingin kaupunginteatteri ja Rovaniemen kaupunginteatteri. Vanajan naisvankilassa toteutetun Punahilkka-näytelmän ohjaaja Hannele Martikainen saapuu kertomaan projektistaan ja tuo myös työryhmänsä seminaariin esiintymään. Seminaarin päättävässä paneelikeskustelussa hahmotellaan soveltavan teatterin tulevaisuutta.
Ylös-työryhmä on iloinen ja ylpeä seminaarin ohjelmasta! Vaikka ohjelma onkin kiinnostava, seminaarin tärkein anti saattaa kuitenkin olla se kuhina, joka keskuksemme käytävillä tullee vallitsemaan seminaarin tauoilla...
Lämpimästi tervetuloa nauttimaan sekä hyvästä ohjelmasta että hienosta seurasta!
Ps. Ylös-hanke tulee julkaisemaan syksyn aikana monia mielenkiintoisia artikkeleita nettisivuillaan. Ensimmäinen niistä on Marjukka Lampon toteuttama kyselykartoitustutkimus Koko kansan olohuone. Kartoituksessa luodaan katsaus Suomen ammattiteattereiden yleisötyön tämänhetkiseen tilaan ja teattereiden työntekijöiden näkemyksiin siitä, mihin jatkossa voitaisiin edetä. Kartoituksen sähköpostikyselyyn saimme erittäin hyvän vastausprosentin. Teatterien työntekijät osallistuivat myös haastatteluihin innolla. Suurkiitos kaikille kartoitukseen osallistuneille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
