Asfalttia ja heinäseipäitä

Lahden kaupunginteatterin Päijät-Hämeen kyläyhteisöissä toteutuva yleisötyö etenee vielä tuntematonta päämäärää kohti.

Hartolassa enimmäkseen 40-50 vuotiaista koostuva ryhmä on jo innolla antamassa panosta harrastajateatterikentälle ja vaikka olemme kokoontuneet vasta muutamia kertoja, niin suunnitelmat ovat jo ensi elokuun ensi-iltaa pidemmällä, pysyvässä teatteritoiminnassa Hartolassa. Oman kotiseudun historia ja merkitys oman identiteetin muovaajana on noussut vahvasti esiin. Tammi-helmikuun aikana, ilmaisullisten harjoitteiden lisäksi, kokoamme tarinoita ja kertomuksia Hartolasta ja lähikuntien historiasta, aina esihistoriasta tähän päivään. Mikä merkitys on ollut muutaman tuhannen asukkaan kunnalla maatalousvoittoisessa yhteiskunnassa ja mitä roolia se näyttelee nykyisessä kulutusyhteiskunnassa?

Liipolassa lähiöseuran aktiivit ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan forum-teatteria ja keskustelemaan sen avulla arjen haasteista, kuten parveketupakoinnista, pihapoliiseista, uusista sukupolvista ja maahanmuuttajista. Keräämme myös kirjallisuudesta kohtauksia, joissa kuvataan kerrostaloelämän yhteisöllisyyttä ja rikkautta. Tekstejä esitetään jossain muodossa tulevan kevään ja kesän aikana.

Sekä Hartolassa että Liipolassa olemme tutustuneet Lahden kaupunginteatterissa esitettävään Otso Kauton ohjaamaan Anna Krogeruksen tekstiin "Kuin ensimmäistä päivää" ja pohtineet sen ajankohtaisuutta, sitä ovatko siinä ilmenevät yhteiskunnalliset epäkohdat arkea kaupungin asuinlähiössä ja maalaiskunnassa.

Yhteistyö Orimattilassa sijaitsevan teatterin kummikouluna toimivan Luhtikylän ala-asteen kanssa on myös käynnistynyt. Kevään aikana mietitään soveltavan draaman kautta 5-6-luokkalaisten kanssa ylä-asteelle ja nuoruuteen siirtymistä, minkälaisia mielikuvia, toiveita, pelkoja jne. siirtyminen ylä-asteelle ja nuoruuteen herättää.

Teemu