Tänä syksynä Raumalla on yleisötyö projektiin lähtenyt mukaan noin kymmenkunta koululaisryhmää. Ryhmät ovat Rauman yläkouluista sekä lukiosta ja ammattikoulusta. Ryhmien työpaja-aikataulut on räätälöity heidän opetussuunnitelmiin sopiviksi. Mitä nuorempia osallistujat ovat, sitä enemmän tapaamiskertoja on ollut hyvä saada onnistumaan. Nuoret nimittäin lämpenevät hitaasti, mutta onnekseni huomaten, hyvinkin varmasti. Viiden kerran työpajakokonaisuudessa, pari ensimmäistä kertaa menee häpeän ja nolouden tunteiden siivittäminä. Kolmannella kerralla, kun luodaan hahmoa ensin pienryhmissä ja sen jälkeen siirrytään koko ryhmän demokraattiseen hahmonrakennustuokioon, alkaa osallistujat varmemmin raivata tilaa omille mielipiteille. Ne hiljaisimmatkin kaivautuvat esille koloistaan ja kovan kuoren omaavat oppilaat sulautuvat muun ryhmän toimintaan. Soveltavan teatterin menetelmät auttavat nuoria hahmottamaan todellisia tilanteita omassa maailmassaan ja haluavat vaikuttaa heitä askarruttaviin asioihin.
Raumalla uusien työtapojen mahdollisuus nuorten keskuudessa on otettu avosylin vastaan. Koululaitoksissa on sana kiirinyt ja monet haluavat lähteä mukaan projektiin.
Vaikka kohderyhmänä nuoret ovat haastavimmasta päästä, on se myös ryhmä, joka tämänlaista työskentelyä vaatii. ”Ku se ei vaan oo niin noloo hypätä jonkun toisen hahmon housuihin ja ehkä tuntea miltä siitä tuntuu!”
- Noora -
tiistai 24. marraskuuta 2009
Tarinoita ja mustaa makkaraa
Ylös-hankkeen ja Tampereen Työväen Teatterin yhteinen yleisötyön kehittämiseen tähtäävä pilottiprojekti käynnistyi viime viikolla Teatterin suuren näyttämön lämpiössä tamperelaisuutta tutkivan interaktiivisen näyttelyn avajaisilla. Pilottihankkeen ensimmäinen teema valittiin Teatterin ohjelmistossa pyörivien Vuonna 85-musikaalin ja Komisario Koskisen innoittamana.
18.12.2009 saakka kuka tahansa voi poiketa halutessaan teatterin aukioloaikoina kirjaamaan omat muistonsa, tarinansa, haaveensa ja mielikuvansa Tampereesta kahdeksaan sisääntuloaulassa ja lämpiössä esillä olevaan teokseen. Kerätyistä ajatuksista saadaan materiaalia vaikkapa pilottihankkeen puitteissa järjestettäviin soveltavan teatterin työpajoihin.
Eilen, 23.11. TTT:n ovet avautuivat yleisölle Tampere-illan merkeissä. Teatterin lämpiöön kokoontui joukko tamperelaisuudesta kiinnostuneita keskustelijoita ja kuulijoita. Tilaisuus aloitettiin asiaan kuuluvasti ja rennosti mustaa makkaraa syöden ja Tuomas Toiviaisen Tampere-aiheisia lauluja kuunnellen. Paneelikeskustelussa mielipiteitään tamperelaisuuden erityispiirteistä jakoivat käsikirjoittaja ja ohjaaja Marika Vapaavuori, tietokirjailija ja toimittaja Matti Wacklin sekä blogisti ja kirjailija Jussi Lähde. Keskustelusta sekä yleisön kommenteista päätellen tamperelaisuus nivoutuu vahvasti kaupungin historian ympärille. Tamperelainen, konstailematon maalaiskaupunkilainen elämänasenne tarttuu kuulemma helposti myös muualta tulleille. Tampereelle on helppo kotiutua. Vasta vuoden kaupungissa asuneena voin myös itse allekirjoittaa tämän ajatuksen! Tarinateatterin esittämät osallistujien tarinat päättivät mukavan illan, jossa jokainen sai mahdollisuuden ilmaista omia ajatuksiaan kotikaupungistaan ja omasta identiteetistään.
Nyt ei muuta kuin seuraavaa iltaa järjestämään!
Katri
18.12.2009 saakka kuka tahansa voi poiketa halutessaan teatterin aukioloaikoina kirjaamaan omat muistonsa, tarinansa, haaveensa ja mielikuvansa Tampereesta kahdeksaan sisääntuloaulassa ja lämpiössä esillä olevaan teokseen. Kerätyistä ajatuksista saadaan materiaalia vaikkapa pilottihankkeen puitteissa järjestettäviin soveltavan teatterin työpajoihin.
Eilen, 23.11. TTT:n ovet avautuivat yleisölle Tampere-illan merkeissä. Teatterin lämpiöön kokoontui joukko tamperelaisuudesta kiinnostuneita keskustelijoita ja kuulijoita. Tilaisuus aloitettiin asiaan kuuluvasti ja rennosti mustaa makkaraa syöden ja Tuomas Toiviaisen Tampere-aiheisia lauluja kuunnellen. Paneelikeskustelussa mielipiteitään tamperelaisuuden erityispiirteistä jakoivat käsikirjoittaja ja ohjaaja Marika Vapaavuori, tietokirjailija ja toimittaja Matti Wacklin sekä blogisti ja kirjailija Jussi Lähde. Keskustelusta sekä yleisön kommenteista päätellen tamperelaisuus nivoutuu vahvasti kaupungin historian ympärille. Tamperelainen, konstailematon maalaiskaupunkilainen elämänasenne tarttuu kuulemma helposti myös muualta tulleille. Tampereelle on helppo kotiutua. Vasta vuoden kaupungissa asuneena voin myös itse allekirjoittaa tämän ajatuksen! Tarinateatterin esittämät osallistujien tarinat päättivät mukavan illan, jossa jokainen sai mahdollisuuden ilmaista omia ajatuksiaan kotikaupungistaan ja omasta identiteetistään.
Nyt ei muuta kuin seuraavaa iltaa järjestämään!
Katri
perjantai 11. syyskuuta 2009
Tervetuloa Soveltavan teatterin ja yleisötyön seminaariin
Ylös-hanke toivottaa kaikki soveltavasta teatterista ja yleisötyöstä kiinnostuneet tervetulleeksi Tampereelle 5.10. - 6.10. 2009!!! Järjestämme silloin täällä Tutkivan teatterityön keskuksessa Kansainvälisen soveltavan teatterin ja yleisötyön seminaarin.
Yleisötyön ja soveltavan teatterin metodit ovat saapuneet Suomeen suuressa määrin Isosta-Britanniasta. Seminaarimme on iloinen saadessaan tuoda Suomeen kaksi alan huippunimeä Britanniasta: Michael Quine on toiminut monen teatterin johtajana sekä tehnyt pitkän uran London City Universityssä. Heather Maitland puolestaan on eräs yleisötyön johtavista asiantuntijoista ja mm. kirjan A Guide to Audience Development arvostettu kirjoittaja. Ruotsista saamme vieraaksemme Katrin Byréuksen, joka tulee vetämään työpajan Forum-teatteriin pohjaavalla Value Clarification-menetelmällään.
Seminaariimme saapuu myös kattava otos alan kotimaisia huippuammattilaisia: Sisältöä tapahtumaamme tuovat Zodiak - uuden tanssin keskus, Metropolia AMK, Helsingin kaupunginteatteri ja Rovaniemen kaupunginteatteri. Vanajan naisvankilassa toteutetun Punahilkka-näytelmän ohjaaja Hannele Martikainen saapuu kertomaan projektistaan ja tuo myös työryhmänsä seminaariin esiintymään. Seminaarin päättävässä paneelikeskustelussa hahmotellaan soveltavan teatterin tulevaisuutta.
Ylös-työryhmä on iloinen ja ylpeä seminaarin ohjelmasta! Vaikka ohjelma onkin kiinnostava, seminaarin tärkein anti saattaa kuitenkin olla se kuhina, joka keskuksemme käytävillä tullee vallitsemaan seminaarin tauoilla...
Lämpimästi tervetuloa nauttimaan sekä hyvästä ohjelmasta että hienosta seurasta!
Ps. Ylös-hanke tulee julkaisemaan syksyn aikana monia mielenkiintoisia artikkeleita nettisivuillaan. Ensimmäinen niistä on Marjukka Lampon toteuttama kyselykartoitustutkimus Koko kansan olohuone. Kartoituksessa luodaan katsaus Suomen ammattiteattereiden yleisötyön tämänhetkiseen tilaan ja teattereiden työntekijöiden näkemyksiin siitä, mihin jatkossa voitaisiin edetä. Kartoituksen sähköpostikyselyyn saimme erittäin hyvän vastausprosentin. Teatterien työntekijät osallistuivat myös haastatteluihin innolla. Suurkiitos kaikille kartoitukseen osallistuneille!
Yleisötyön ja soveltavan teatterin metodit ovat saapuneet Suomeen suuressa määrin Isosta-Britanniasta. Seminaarimme on iloinen saadessaan tuoda Suomeen kaksi alan huippunimeä Britanniasta: Michael Quine on toiminut monen teatterin johtajana sekä tehnyt pitkän uran London City Universityssä. Heather Maitland puolestaan on eräs yleisötyön johtavista asiantuntijoista ja mm. kirjan A Guide to Audience Development arvostettu kirjoittaja. Ruotsista saamme vieraaksemme Katrin Byréuksen, joka tulee vetämään työpajan Forum-teatteriin pohjaavalla Value Clarification-menetelmällään.
Seminaariimme saapuu myös kattava otos alan kotimaisia huippuammattilaisia: Sisältöä tapahtumaamme tuovat Zodiak - uuden tanssin keskus, Metropolia AMK, Helsingin kaupunginteatteri ja Rovaniemen kaupunginteatteri. Vanajan naisvankilassa toteutetun Punahilkka-näytelmän ohjaaja Hannele Martikainen saapuu kertomaan projektistaan ja tuo myös työryhmänsä seminaariin esiintymään. Seminaarin päättävässä paneelikeskustelussa hahmotellaan soveltavan teatterin tulevaisuutta.
Ylös-työryhmä on iloinen ja ylpeä seminaarin ohjelmasta! Vaikka ohjelma onkin kiinnostava, seminaarin tärkein anti saattaa kuitenkin olla se kuhina, joka keskuksemme käytävillä tullee vallitsemaan seminaarin tauoilla...
Lämpimästi tervetuloa nauttimaan sekä hyvästä ohjelmasta että hienosta seurasta!
Ps. Ylös-hanke tulee julkaisemaan syksyn aikana monia mielenkiintoisia artikkeleita nettisivuillaan. Ensimmäinen niistä on Marjukka Lampon toteuttama kyselykartoitustutkimus Koko kansan olohuone. Kartoituksessa luodaan katsaus Suomen ammattiteattereiden yleisötyön tämänhetkiseen tilaan ja teattereiden työntekijöiden näkemyksiin siitä, mihin jatkossa voitaisiin edetä. Kartoituksen sähköpostikyselyyn saimme erittäin hyvän vastausprosentin. Teatterien työntekijät osallistuivat myös haastatteluihin innolla. Suurkiitos kaikille kartoitukseen osallistuneille!
torstai 6. elokuuta 2009
Todellisuuden tutkimuskeskus tavoittelee suomalaisuuden kokemusta
Todellisuuden tutkimuskeskus esitti yhdessä Rakastajat-teatterin kanssa täällä Tutkivan teatterityön keskuksessa (hih!) tiistaina 5.8.2009 teoksen Rakkaudella Porista. Teos oli osa Suomi-projektia, jossa tutkitaan, voiko teatteri olla entistä syvemmässä vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteisön tai todellisuuden kanssa. Esityksen jälkeen tekijät keskustelivat yleisön kanssa teoksesta ja siihen liittyvistä aiheista.
Teoksessa yleisön eteen levitettiin kuvitteellinen tai todellinen (riippuu ihan katsojan tulkinnasta) Pori, joka oli täynnä rakkautta ja toinen toistaan kiinnostavampia tarinoita. Tarinat oli kerätty eri menetelmin porilaisilta ihmisiltä.
Suomi-projekti liippaa läheltä Ylös-projektin tematiikkaa. Selkeimpänä erona ehkä on, että meillä ei ole aavistustakaan, syntyykö Ylös-projektin aikana Tampereella, Lahdessa tai Raumalla yhtään teatteriesitykseksi kutsuttavaa taideteosta. Voi olla että syntyy tai voi olla että ei :-) Täysin vastuuttomaan EU-varojen käyttöön emme kuitenkaan aio syyllistyä. Jokaisessa kaupungissa ja kaupunginteatterissa tullaan tekemään suuri määrä työpajoja yleisön jäsenten kanssa, käymään keskusteluja ja kokeilemaan teatterin keinoin, millaisia tarinoita tavallisten tai epätavallisten ihmisten mielistä löytyy.
Niina
Teoksessa yleisön eteen levitettiin kuvitteellinen tai todellinen (riippuu ihan katsojan tulkinnasta) Pori, joka oli täynnä rakkautta ja toinen toistaan kiinnostavampia tarinoita. Tarinat oli kerätty eri menetelmin porilaisilta ihmisiltä.
Suomi-projekti liippaa läheltä Ylös-projektin tematiikkaa. Selkeimpänä erona ehkä on, että meillä ei ole aavistustakaan, syntyykö Ylös-projektin aikana Tampereella, Lahdessa tai Raumalla yhtään teatteriesitykseksi kutsuttavaa taideteosta. Voi olla että syntyy tai voi olla että ei :-) Täysin vastuuttomaan EU-varojen käyttöön emme kuitenkaan aio syyllistyä. Jokaisessa kaupungissa ja kaupunginteatterissa tullaan tekemään suuri määrä työpajoja yleisön jäsenten kanssa, käymään keskusteluja ja kokeilemaan teatterin keinoin, millaisia tarinoita tavallisten tai epätavallisten ihmisten mielistä löytyy.
Niina
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Soveltavan teatterin kirjasto kasvaa + Tervetuloa Facebookiin!
Hienoa huomata, että Kansalaisfoorumi on julkaissut jälleen kirjan soveltavasta teatterista. Elina Rainion kirjassa "Prosessidraama ja tutkiva teatterityö" esitellään 13 prosessidraamatyöpajan käsikirjoitusta sekä esitellään ja pohditaan soveltavan teatterin taustalla olevia ajatuksia.
On todella tärkeää, että suomen kielellä on luettavissa hyvätasoisia kirjoja, jotka avaavat soveltavan teatterin käytäntöjä ja filosofiaa. Asia ei suinkaan ollut näin vielä 10 vuotta sitten, mutta viime vuosina kirjoja on alkanut ilmestymään. Tällä hetkellä alaan tutustuvan on mahdollista saada soveltavasta teatterista melko paljon tietoa suomeksi. Tämä on tärkeää alan opetukselle, mutta varmasti edesauttaa myös alan profiilin nostamisessa. Paljon on toki vielä tehtävää, kuka esimerkiksi kääntäisi ja julkaisisi tänä keväänä kuolleen Augusto Boalin, forum-teatterin kehittäjän, kirjoja suomeksi?
Ylös-hanke kantaa kortensa kekoon julkaisemalla syksyllä www-sivuillaan pdf-julkaisuna caseraportin/oppimateriaalin forum-teatterin käytöstä hoiva-alalla.
Tästä päivästä lähtien Ylös-hanke on mukana myös Facebookissa.
Tervetuloa sinnekin keskustelemaan ja jakamaan tietoa yleisötyöstä ja soveltavasta teatterista!
Arttu
YLÖS-hanke Facebookissa
Kansalaisfoorumi
Augusto Boal
Theatre of the Oppressed
On todella tärkeää, että suomen kielellä on luettavissa hyvätasoisia kirjoja, jotka avaavat soveltavan teatterin käytäntöjä ja filosofiaa. Asia ei suinkaan ollut näin vielä 10 vuotta sitten, mutta viime vuosina kirjoja on alkanut ilmestymään. Tällä hetkellä alaan tutustuvan on mahdollista saada soveltavasta teatterista melko paljon tietoa suomeksi. Tämä on tärkeää alan opetukselle, mutta varmasti edesauttaa myös alan profiilin nostamisessa. Paljon on toki vielä tehtävää, kuka esimerkiksi kääntäisi ja julkaisisi tänä keväänä kuolleen Augusto Boalin, forum-teatterin kehittäjän, kirjoja suomeksi?
Ylös-hanke kantaa kortensa kekoon julkaisemalla syksyllä www-sivuillaan pdf-julkaisuna caseraportin/oppimateriaalin forum-teatterin käytöstä hoiva-alalla.
Tästä päivästä lähtien Ylös-hanke on mukana myös Facebookissa.
Tervetuloa sinnekin keskustelemaan ja jakamaan tietoa yleisötyöstä ja soveltavasta teatterista!
Arttu
YLÖS-hanke Facebookissa
Kansalaisfoorumi
Augusto Boal
Theatre of the Oppressed
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Tilannetaju kunniaan!
Viime päivien aikana törmäsin mediassa kahteen varsin erilaiseen näkökulmaan soveltavan taiteen käytöstä osana hoiva- ja hoitotyötä.
Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 9.7. psykologi ja läänintaiteilija Ava Nummisen kirjoitus "Kulttuuri osaksi muistisairaan hoitoa" kannusti edistämään toimintakulttuuria, jossa musiikki, tanssi ja muut taiteet toimisivat osana laitosten perushoitoa toimien luontevana ja tärkeänä osana laitosten arkea. Tutkimusten mukaan muistisairaat ihmiset hyötyvät osallistavasta taidetoiminnasta.
"Kun ihminen esimerkiksi maalaa, hän samalla suunnittelee, ennakoi, vertailee ja päättelee. Silmien ja käden koordinaatio stimuloi visuaalista ja sensomotorista aivokuorta. Hahmottaminen ja mielleyhtymät puolestaan aktivoivat muisti- ja tunnekeskuksia. Haurastunut tunne itsestä jäsentyy samalla ainakin hetkellisesti.", Numminen kirjoittaa.
Näin varmasti onkin. Kun ihminen taiteilee, leikkii, luo vailla tulosvastuuta, tekee asioita tekemisen ilosta, hän käyttää mieltään ja kehoaan kokonaisvaltaisesti. Se on ihmiselle hyväksi.
Varsin toisenlaisen näkemyksen soveltavasta taiteesta hoitoalalla toi esiin Ylen TV1:sen "häiriintynyt komediasarja" Ihmebantu. Sarjan samaan aikaan erittäin hauskassa ja erittäin ahdistavassa sketsissä nähtiin varsin väkinäisiä sairaalatrubaduureja työssään. Trubaduurit epäonnistuivat traagisesti kulloinkin kyseessä olevan tilanteen ja potilaan huomioimisessa. "Laput silmillä" he toivat esityksensä ja oman "fiiliksensä" / tulkintansa niin leikkaussaliin kuin kuolevan potilaan luo. Tilanne ei ollut koskaan vuorovaikutteinen, vaan taiteilija taiteili passiivisen potilaan toimiessa vastentahtoisena yleisönä. Pelottava ajatus - sängyssä makaava potilas on puolustuskyvytön uhri väkinäisen viihdyttäjän / "taiteilijan" edessä.
Ylös-projektissa pyrimme tukemaan ja edistämään soveltavan teatterin ja tanssin käyttöä hoiva- ja hoitoalalla. Työssä on ehdottoman tärkeää pitää huolta laadunvalvonnasta. Sairaaloissa ja laitoksissa on varmasti tarvetta taiteellisille esityksille, mutta ehkä vielä enemmän tarvetta on soveltavalle taiteelle ominaisille piirteille: yhdessä tekemiselle, vuorovaikutukselle, osallistumiselle, vapaaehtoisuudelle ja tasa-arvoisuudelle.
Jokaisen soveltavan taiteen tekijän tärkein ammatitaito on nähdäkseni tilannetaju ja kyky soveltaa tekemisensä kulloisellekin ryhmälle sopivaksi. Tämä edellyttää kykyä nähdä ja kuulla, asettua aitoon vuorovaikutukseen aistit ja mieli avoinna.
Soveltavalla taiteella on varmasti paljon annettavaa hoiva- ja hoitoalalla, kunhan pidämme huolen siitä, että Ihmebantun sketsin väkinäiset ja tilannetajuttomat "sairaalataiteilijat" jäävät vain fiktioksi!
Arttu
Ava Nummisen artikkeli
Ihmebantu
Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 9.7. psykologi ja läänintaiteilija Ava Nummisen kirjoitus "Kulttuuri osaksi muistisairaan hoitoa" kannusti edistämään toimintakulttuuria, jossa musiikki, tanssi ja muut taiteet toimisivat osana laitosten perushoitoa toimien luontevana ja tärkeänä osana laitosten arkea. Tutkimusten mukaan muistisairaat ihmiset hyötyvät osallistavasta taidetoiminnasta.
"Kun ihminen esimerkiksi maalaa, hän samalla suunnittelee, ennakoi, vertailee ja päättelee. Silmien ja käden koordinaatio stimuloi visuaalista ja sensomotorista aivokuorta. Hahmottaminen ja mielleyhtymät puolestaan aktivoivat muisti- ja tunnekeskuksia. Haurastunut tunne itsestä jäsentyy samalla ainakin hetkellisesti.", Numminen kirjoittaa.
Näin varmasti onkin. Kun ihminen taiteilee, leikkii, luo vailla tulosvastuuta, tekee asioita tekemisen ilosta, hän käyttää mieltään ja kehoaan kokonaisvaltaisesti. Se on ihmiselle hyväksi.
Varsin toisenlaisen näkemyksen soveltavasta taiteesta hoitoalalla toi esiin Ylen TV1:sen "häiriintynyt komediasarja" Ihmebantu. Sarjan samaan aikaan erittäin hauskassa ja erittäin ahdistavassa sketsissä nähtiin varsin väkinäisiä sairaalatrubaduureja työssään. Trubaduurit epäonnistuivat traagisesti kulloinkin kyseessä olevan tilanteen ja potilaan huomioimisessa. "Laput silmillä" he toivat esityksensä ja oman "fiiliksensä" / tulkintansa niin leikkaussaliin kuin kuolevan potilaan luo. Tilanne ei ollut koskaan vuorovaikutteinen, vaan taiteilija taiteili passiivisen potilaan toimiessa vastentahtoisena yleisönä. Pelottava ajatus - sängyssä makaava potilas on puolustuskyvytön uhri väkinäisen viihdyttäjän / "taiteilijan" edessä.
Ylös-projektissa pyrimme tukemaan ja edistämään soveltavan teatterin ja tanssin käyttöä hoiva- ja hoitoalalla. Työssä on ehdottoman tärkeää pitää huolta laadunvalvonnasta. Sairaaloissa ja laitoksissa on varmasti tarvetta taiteellisille esityksille, mutta ehkä vielä enemmän tarvetta on soveltavalle taiteelle ominaisille piirteille: yhdessä tekemiselle, vuorovaikutukselle, osallistumiselle, vapaaehtoisuudelle ja tasa-arvoisuudelle.
Jokaisen soveltavan taiteen tekijän tärkein ammatitaito on nähdäkseni tilannetaju ja kyky soveltaa tekemisensä kulloisellekin ryhmälle sopivaksi. Tämä edellyttää kykyä nähdä ja kuulla, asettua aitoon vuorovaikutukseen aistit ja mieli avoinna.
Soveltavalla taiteella on varmasti paljon annettavaa hoiva- ja hoitoalalla, kunhan pidämme huolen siitä, että Ihmebantun sketsin väkinäiset ja tilannetajuttomat "sairaalataiteilijat" jäävät vain fiktioksi!
Arttu
Ava Nummisen artikkeli
Ihmebantu
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Kartoitus edistyy
Teen tarve- ja tarjontakartoitusta yleisötyöstä suomalaisissa ammattiteattereissa. Kartoituksen sisältö koostuu valtakunnallisesta sähköpostikyselystä, henkilöhaastatteluista sekä aiemmista tutkimuksista.
Työ edistyy hyvin. Kesäkuun aikana tein kuusi haastattelua. Tarkoitus olisi tehdä vielä yksi lisää. Tehdyt haastattelut olivat kaikki erilaisia ja sain kaikista arvokasta informaatiota.
Valtakunnalliseen sähköpostikyselyyn tuli toukokuussa 41 vastausta (yht. 87 teatteria) ja tarkoitus on lähettää kysely elokuussa uudestaan niille teattereille, joilta ei olla vielä vastausta saatu.
Hyvin siis edistyy. Raportti, jota jo kirjoitan valmistunee vielä elokuuksi.
Marjukka
Työ edistyy hyvin. Kesäkuun aikana tein kuusi haastattelua. Tarkoitus olisi tehdä vielä yksi lisää. Tehdyt haastattelut olivat kaikki erilaisia ja sain kaikista arvokasta informaatiota.
Valtakunnalliseen sähköpostikyselyyn tuli toukokuussa 41 vastausta (yht. 87 teatteria) ja tarkoitus on lähettää kysely elokuussa uudestaan niille teattereille, joilta ei olla vielä vastausta saatu.
Hyvin siis edistyy. Raportti, jota jo kirjoitan valmistunee vielä elokuuksi.
Marjukka
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Vaikuttava vankilareissu
Kävin pari viikkoa sitten katsomassa Hämeenlinnan kaupunginteatterissa Vanajan vankilan naisvankien näytelmän ”Punahilkka ja susien maailma”. Esitys oli loppuunmyyty ja tunnelma oli jotenkin jännittävä. Istuessani saliin huomasin olevani vähän hermostunut: nämähän ovat vankeja! He ovat oikeasti tehneet rikoksen ja saaneet siitä vankilatuomion. Mitä jos jotain tapahtuu?
Ennakkoluuloni olivat kuitenkin turhia, sillä esitys oli todella vaikuttava. Naiset olivat todella omistautuneet asialle ja heistä suorastaan huokui usko yhteiseen tekemiseen. En voi sanoa kokeneeni esityksen aikana varsinaista taiteellista puhdistautumista (jos Aristoteleen vanhaan teoriaan on uskominen), mutta ehdottomasti koin jotain jota voisi nimittää sosiaaliseksi puhdistautumiseksi. Se tapa miten esitys yhtäaikaa representoi työryhmän kirjoittamaa tarinaa ja toisaalta heidän omaa todellisuuttaan, oli koskettava.
Kun loppuaplodien aikana miltei koko yleisö nousi seisten taputtamaan ja osoittamaan suosiotaan, olin häkeltynyt: voiko suomalainen yleisö päästä teatterissa tällaisen tunteen valtaan? En muista juuri koskaan olleeni tilanteessa, jossa näytelmä saa suomalaisen yleisön nousemaan ylös. Jotenkin tuntui, että Punahilkka ja susien maailma oli mitä puhtainta yleisötyötä ja vieläpä kaksisuuntaisesti: toisaalta esityksen valmistaminen on varmasti ollut vangeille tärkeä kokemus, mutta toisaalta esityksen katsominen oli myös yleisölle tärkeää ennakkoluulojen pois karsimiseksi. Se, että on saanut olla todistamassa teatterin voimaa näin koskettavalla tavalla, on mahtavaa. Uskoni taiteen sosiaalisiin vaikutuksiin on vahvistunut.
Marjukka Lampo
Tervetuloa!
Tähän blogiin tulemme kirjoittamaan kaikkea joka liittyy teatteriin, yleisötyöhön, projektiimme, kuulumisiimme, maailmaan, ihmisiin, esityksiin, yhteiskuntaan ja niin edelleen.
Kirjoittajina toimivat Ylös-projektissa toimivat henkilöt.
Tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
