YLÖS

TYÖHYVINVOINTIA TEATTERIN KEINOIN

2010-05-27T05:51:00.000-07:00

Yleisötyön kehittämishanke YLÖS tarjosi Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa kaikille avoimen Työhyvinvointia teatterin keinoin –seminaarin keskiviikkona 19.5. Tilaisuutta veti TTT:n yleisötyöstä vastaava teatteri-ilmaisun ohjaaja Arttu Haapalainen. Yleisöäkin oli kello 16.00 mennessä ehtinyt saapua jo puolisen salillista.

Tilaisuuden alussa Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Päivi Rauramo tähdensi työhyvinvoinnin ylläpitämisen ja edelleen kehittämisen merkitystä. Tiedolle työssäjaksamisesta olikin varmasti tilausta teatterityölleen uusia sovellutusmahdollisuuksia etsineen yleisönosan parissa.

Esiintymiskarismalla kyllästetty John Somers sai useat kuulijoista vakuuttuneeksi sosiaalisen draaman mahdollisuuksista. Somersin huokuma luottamus soveltavan teatterin sosiaalisiin ja taiteellisiin mahdollisuuksiin imarteli paikalle saapuneita teatterityöläisiä. Oman ja yleisönsä ammattitaidon kautta työelämän hyvinvointia lähestynyt Somers puhutteli taiteentekijöiden lisäksi myös yleisön ”tavallisia yhteiskuntatieteilijöitä”, kuten myöhemmin tarinateatterin yhteydessä saimme kuulla.

Tampereen Tarinateatteri olikin yksi seminaariohjelmiston mieleenpainuvimmista, Forumteatteri Forten ohella. Tarinateatterin toiminta-ajatus, lahjoittaa katsojille heidän omia kokemuksiaan näyttämöllisessä muodossa, onnistui keskiviikkona erinomaisesti. Tampereen Tarinateatteri kosketti ja yllätti myös tarinateatteritoimintaan varauksellisesti suhtautuneita. Oli erinomaista huomata esitysten pedagoginen voima, kyky tiivistää ja kerrata seminaarin siihenastisia sisältöjä.

Forumteatteri Forte on työyhteisövalmennusta tarjoava ammattimainen teatteriryhmä. Keskiviikkona Forte konkretisoi näyttämölle tosielämän esimerkin työpaikkakiusaamisesta. Esitys ja osallistaminen keskittyivät pitkälti kommunikaatiovaikeuksien pohtimiseen, mikä johtikin polveileviin kannanottoihin ja keskusteluun yleisön kesken. Itse jäin miettimään, miksi työpaikkakiusaajan pahoinvoinnin syiden pohtimiseen ja helpottamiseen ei keskiviikkoiltainen yleisö tarttunut.

John Somers kuvaili soveltavia teatteriteoksia muun muassa arkipäivän käytösmalleista vapaiksi neutraaleiksi tiloiksi, joissa mahdollistetaan tiivistettyjä tapaustutkimuksia todellisuudesta. Kuitenkin ihmiset, joilla sosiaalisia tarpeita olisi eniten, eivät luultavasti koskaan osallistu teatteritoimintaan.

Maia Häkli

POHOJALAANEN PIRKAMMAALAASTUU HETKEKSI

2010-03-29T04:17:00.000-07:00

Vietin maaliskuun alussa rattoisat kolme päivää työelämäorientaatiossa Tutkivan teatterityön keskuksessa Arttu Haapalaisen johdolla. Tarkoituksenani oli mennä seuraamaan teatteri-ilmaisun ohjaajan työtä, mutta pääsinkin itse osallistumaan työntekoon. Seuraavassa kerron hieman kokemuksistani tuolta lyhyeltä, mutta silti hyvinkin antoisalta ajalta.

Ensimmäisen päivän aikana sain hirveästi infoa Ylös-hankkeesta, jossa pyritään kehittämään ammattiteattereiden yleisötyötä. Muistiinpanoja tehdessäni annoin kynän sauhuta omaa tahtiaan ja mietin, pitäisikö minun oikeasti muistaa kaikki. Aihe kuitenkin on mielenkiintoinen ja sai minut innostumaan lisää tulevasta harjoittelusta. Kannatan itsekin sitä, että ammattiteattereissa tulisi olla enemmän yleisötyötä. Ehkä se tulevaisuudessa onkin mahdollista. Voimme vain elää toivossa.

Harjoittelun aikana osallistuin kahteen Artun vetämään Tamperetta käsittelevään työpajaan (Matka tamperelaisuuden ytimeen), jossa tuolloin kohderyhmänä olivat Tesoman toimintakeskuksen kehitysvammaiset. Meillä on oma maailmamme ja heillä on omansa. Miksi siis tuputamme omaa maailmaamme heidän maailmaansa? Työpajan edetessä tajusin, kuinka paljon jokainen osallistuja kuitenkin pystyi antamaan omasta maailmastaan muille. Opin ymmärtämään paremmin, että jokainen ihminen on yksilö, jolta voi oppia jotain uutta. Viimeisenä päivänä tepastelin työpajaan osallistuneiden maailmaan tekemällä haastattelun Tesoman toimintakeskuksessa. Haastattelussa ilmeni, kuinka paljon kehitysvammaiset olivat nauttineet työpajasta. Se antoi heille mahdollisuuden nauttia pienimuotoisesta teatterista ja toi normaalista poikkeavaa viihdykettä heidän arkeensa. He tahtovat samanlaista toimintaa lisää.

Joka antaa katseen vaeltaa, näkee totuuden. Miksi siis ammattiteatterit ovat vielä niin sokeita yleistyön puolesta? Tesoman kehitysvammaiset todistivat, ainakin minulle, että pienillä teoilla saa paljon muutoksia arkeen. Astumalla vieraaseen maailmaan saa elämästä irti enemmän. Yleisötyö luo maailman, jossa kukaan ei syytä sormillaan ja siellä jokainen saa olla mitä vaan. Minun maailmani on pieni, jossa on nyt jotain suurta.

Maria Järvinen
Esittävän taiteen I vuosikurssin opiskelija, Keski-Pohjanmaan AMK

Soveltavasta teatterista

2010-03-18T05:16:00.000-07:00

Ylös-hankkeen yksi keskeinen tavoite on nostaa soveltavan teatterin profiilia ja tuoda soveltavan teatterin työtapoja ammattiteattereihin.

Teatterin ajatellaan perinteisesti olevan sitä, että toiset katselevat kun toiset esiintyvät. Soveltava teatteri tarkoittaa sitä, että teatterin menetelmiä sovelletaan johonkin muuhun tarkoitukseen. Soveltavan teatterin työtavat koostuvat keskustelevista ja toiminnallisista harjoituksista, jotka sopivat kelle tahansa. Tehtävät ovat helppoja, eivätkä vaadi osaamista tai esiintymistaitoa. Tehtävät antavat turvallisen mahdollisuuden eläytymiseen ja itseilmaisuun: Kaikki tekevät tehtäviä yhtä aikaa, joten yleisöä ei ole.

Tyypillinen harjoitus on vaikkapa ”mielipidejana”, jossa osallistujat ilmaisevat mielipiteensä seuraavasti: Toisella seinällä on lappu, jossa lukee ”Kyllä”. Toisella seinällä on lappu, jossa lukee ”Ei”. Ohjaaja esittää väitteen, esimerkiksi ”Tampere on hyvä paikka asua”. Ne, jotka viihtyvät Tampereella, siirtyvät Kyllä-lapun luo, kun taas ne, jotka eivät viihdy Tampereella, siirtyvät Ei-lapun luo. Ne, joiden mielipide on kahden ääripään välillä, etsivät oman paikkansa mielipidejanalta. Ohjaaja käy haastattelemassa eri puolilla janaa seisovia ryhmäläisiä ja keskustelu Tampereen hyvistä ja huonoista puolista käynnistyy. Tällä menetelmällä koko ryhmä – ei vain ryhmän äänekkäimmät - pääsee ilmaisemaan mielipiteensä.

Toinen tyypillinen soveltavan teatterin työtapa on ”patsaiden” tai ”valokuvien” tekeminen. Ryhmä saa tehtäväkseen tehdä patsaan vaikkapa aiheesta ”Tampereen henki”. Keskusteltuaan hetken ajan aiheesta, ryhmä muodostaa oman näkemyksensä Tampereen hengestä asettumalla liikkumattomaksi ja äänettömäksi patsaaksi/valokuvaksi, jonka osa jokainen ryhmäläinen on. Patsas/valokuva voidaan myös herättää hetkeksi eloon tai ”videokuvaksi”.

Tämän kaltaisista harjoituksista koostetuissa ”työpajoissa” käsitellään usein ennalta valittua teemaa. Tampereen Työväen Teatterin yleisötyö-projektissa on etsitty tamperelaisuuden syvintä olemusta esim. lukiolaisten, ikäihmisten, kehitysvammaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Kaksi tuntia kestävässä työpajassa kaikki harjoitukset tähtäävät siihen, että ryhmä pohtii, oivaltaa ja ilmaisee, millainen kaupunki Tampere heidän mielestään on.

Soveltavan teatterin menetelmiä voi käyttää moneen tarkoitukseen. Ylös-hankkeessa teatteria sovelletaan mm. seuraavasti:

Rauman Kaupunginteatterissa pyritään teatterillisten työpajojen avulla tukemaan nuorten hyvinvointia. Kokemukset koululuokkien parissa tehtävästä työstä ovat olleet rohkaisevia: Rauman seudun koulut ovat lähteneet innolla mukaan. Kouluissa on kysyntää uusille, inspiroiville tavoille käsitellä nuorille tärkeitä asioita.

Lahden kaupunginteatterissa on kierretty Päijät-Hämeen kylissä sekä Liipolan lähiössä tekemässä yhteisöteatteria paikallisten asukkaiden kanssa. Yhteisöteatterin idea lyhyesti on se, että mennään paikan päälle ”yhteisöön”, keskustellaan asukkaiden kanssa siitä, mikä on heille juuri tällä hetkellä tärkeää ja tehdään yhdessä valitusta aiheesta teatterillisia harjoituksia.

Tampereen Työväen Teatterissa on tamperelaisuuden tutkimisen lisäksi aloitettu kokeilu Tredea Oy:n henkilöstön kanssa. Kokeilussa pyrimme soveltavan teatterin keinoin parantamaan työhyvinvointia, sekä tutkimaan mikä työssä sujuu hyvin, mikä on haastavaa ja etsimään ratkaisumalleja haastaviin tilanteisiin kokeilemalla.

Teatteri perustuu siihen, että joku katsoo. Ilman katsojaa teatteriesitys ei ole olemassa. Soveltava teatteri taas vaatii turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin, jossa yleisöä ei ole. Ryhmän työskennellessä toiminnallisesti ja kehollisesti sille tärkeän aiheen parissa, on mahdollista synnyttää ideoita, joita ei pelkällä ”järkevällä keskustelulla” synny. Intuitio, inspiroituminen, heittäytyminen ja erilaisiin rooleihin eläytyminen tuottavat spontaaneja oivalluksia, jotka voivat johtaa muutokseen joko yksilön tai ryhmän toiminnassa.

Ylös-hanke (ja muut soveltavan teatterin toimijat) joutuvat usein kohtaamaan haasteen: Toiminta perustuu intiimiyteen ja luottamuksellisuuteen, siihen, että se tapahtuu poissa parrasvaloista. Miten siitä voi puhua? Miten voi vakuuttaa ihmiset siitä, että toiminta on hyödyllistä? Miten toimintaa voi raportoida? Miten sitä voi markkinoida?

Tälläkin hetkellä Suomessa tehdään paljon arvokasta ja hyvälaatuista soveltavan teatterin toimintaa. Viime vuosina uusia hankkeita ja projekteja on noussut ilahduttavasti ja tietämys alasta lisääntyy. Työtapojen esittely ja toiminnasta raportoiminen / kirjoittaminen on kuitenkin yhä harvinaista: Viime vuosina on ilmestynyt hyviä suomenkielisiä kirjoja, mutta netistä ei löydy paljonkaan suomenkielistä tietoa soveltavasta teatterista.

Soveltavan teatterin määrittäminen tai selittäminen ei ole helppoa. Olisi helppoa näyttää esitys / videopätkä, ja sanoa: ”Tällaista soveltava teatteri on”. Soveltavan teatterin vaikuttavuus aukeaa kuitenkin vain ryhmän kanssa toiminnassa. Tuo toiminta vaatii luottamuksellisuutta ja sitä, että toimintaa ei videoida.

Ylös-hankkeessa pyrimme ratkomaan näitä haasteita. Tulemme nettisivuillamme avaamaan soveltavan teatterin työtapoja ja julkaisemaan ”mallinnoksia” ja raportteja siitä, mitä olemme kentällä tehneet ja kuinka se on sujunut. Vuonna 2010 järjestämme seminaareja, joissa jaetaan tietoa ja kokemuksia. Uskomme ja toivomme, että kiinnostus soveltavaa teatteria ja muita taiteen soveltavia muotoja kohtaan jatkaa kasvamistaan. Soveltamisiin!

Arttu

Asfalttia ja heinäseipäitä

2010-02-08T10:30:00.000-08:00

Lahden kaupunginteatterin Päijät-Hämeen kyläyhteisöissä toteutuva yleisötyö etenee vielä tuntematonta päämäärää kohti.

Hartolassa enimmäkseen 40-50 vuotiaista koostuva ryhmä on jo innolla antamassa panosta harrastajateatterikentälle ja vaikka olemme kokoontuneet vasta muutamia kertoja, niin suunnitelmat ovat jo ensi elokuun ensi-iltaa pidemmällä, pysyvässä teatteritoiminnassa Hartolassa. Oman kotiseudun historia ja merkitys oman identiteetin muovaajana on noussut vahvasti esiin. Tammi-helmikuun aikana, ilmaisullisten harjoitteiden lisäksi, kokoamme tarinoita ja kertomuksia Hartolasta ja lähikuntien historiasta, aina esihistoriasta tähän päivään. Mikä merkitys on ollut muutaman tuhannen asukkaan kunnalla maatalousvoittoisessa yhteiskunnassa ja mitä roolia se näyttelee nykyisessä kulutusyhteiskunnassa?

Liipolassa lähiöseuran aktiivit ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan forum-teatteria ja keskustelemaan sen avulla arjen haasteista, kuten parveketupakoinnista, pihapoliiseista, uusista sukupolvista ja maahanmuuttajista. Keräämme myös kirjallisuudesta kohtauksia, joissa kuvataan kerrostaloelämän yhteisöllisyyttä ja rikkautta. Tekstejä esitetään jossain muodossa tulevan kevään ja kesän aikana.

Sekä Hartolassa että Liipolassa olemme tutustuneet Lahden kaupunginteatterissa esitettävään Otso Kauton ohjaamaan Anna Krogeruksen tekstiin "Kuin ensimmäistä päivää" ja pohtineet sen ajankohtaisuutta, sitä ovatko siinä ilmenevät yhteiskunnalliset epäkohdat arkea kaupungin asuinlähiössä ja maalaiskunnassa.

Yhteistyö Orimattilassa sijaitsevan teatterin kummikouluna toimivan Luhtikylän ala-asteen kanssa on myös käynnistynyt. Kevään aikana mietitään soveltavan draaman kautta 5-6-luokkalaisten kanssa ylä-asteelle ja nuoruuteen siirtymistä, minkälaisia mielikuvia, toiveita, pelkoja jne. siirtyminen ylä-asteelle ja nuoruuteen herättää.

Teemu

Ei se oo noloo!

2009-11-24T06:04:00.000-08:00

Tänä syksynä Raumalla on yleisötyö projektiin lähtenyt mukaan noin kymmenkunta koululaisryhmää. Ryhmät ovat Rauman yläkouluista sekä lukiosta ja ammattikoulusta. Ryhmien työpaja-aikataulut on räätälöity heidän opetussuunnitelmiin sopiviksi. Mitä nuorempia osallistujat ovat, sitä enemmän tapaamiskertoja on ollut hyvä saada onnistumaan. Nuoret nimittäin lämpenevät hitaasti, mutta onnekseni huomaten, hyvinkin varmasti. Viiden kerran työpajakokonaisuudessa, pari ensimmäistä kertaa menee häpeän ja nolouden tunteiden siivittäminä. Kolmannella kerralla, kun luodaan hahmoa ensin pienryhmissä ja sen jälkeen siirrytään koko ryhmän demokraattiseen hahmonrakennustuokioon, alkaa osallistujat varmemmin raivata tilaa omille mielipiteille. Ne hiljaisimmatkin kaivautuvat esille koloistaan ja kovan kuoren omaavat oppilaat sulautuvat muun ryhmän toimintaan. Soveltavan teatterin menetelmät auttavat nuoria hahmottamaan todellisia tilanteita omassa maailmassaan ja haluavat vaikuttaa heitä askarruttaviin asioihin.
Raumalla uusien työtapojen mahdollisuus nuorten keskuudessa on otettu avosylin vastaan. Koululaitoksissa on sana kiirinyt ja monet haluavat lähteä mukaan projektiin.
Vaikka kohderyhmänä nuoret ovat haastavimmasta päästä, on se myös ryhmä, joka tämänlaista työskentelyä vaatii. ”Ku se ei vaan oo niin noloo hypätä jonkun toisen hahmon housuihin ja ehkä tuntea miltä siitä tuntuu!”

- Noora -

Tarinoita ja mustaa makkaraa

2009-11-24T00:38:00.000-08:00

Ylös-hankkeen ja Tampereen Työväen Teatterin yhteinen yleisötyön kehittämiseen tähtäävä pilottiprojekti käynnistyi viime viikolla Teatterin suuren näyttämön lämpiössä tamperelaisuutta tutkivan interaktiivisen näyttelyn avajaisilla. Pilottihankkeen ensimmäinen teema valittiin Teatterin ohjelmistossa pyörivien Vuonna 85-musikaalin ja Komisario Koskisen innoittamana.

18.12.2009 saakka kuka tahansa voi poiketa halutessaan teatterin aukioloaikoina kirjaamaan omat muistonsa, tarinansa, haaveensa ja mielikuvansa Tampereesta kahdeksaan sisääntuloaulassa ja lämpiössä esillä olevaan teokseen. Kerätyistä ajatuksista saadaan materiaalia vaikkapa pilottihankkeen puitteissa järjestettäviin soveltavan teatterin työpajoihin.

Eilen, 23.11. TTT:n ovet avautuivat yleisölle Tampere-illan merkeissä. Teatterin lämpiöön kokoontui joukko tamperelaisuudesta kiinnostuneita keskustelijoita ja kuulijoita. Tilaisuus aloitettiin asiaan kuuluvasti ja rennosti mustaa makkaraa syöden ja Tuomas Toiviaisen Tampere-aiheisia lauluja kuunnellen. Paneelikeskustelussa mielipiteitään tamperelaisuuden erityispiirteistä jakoivat käsikirjoittaja ja ohjaaja Marika Vapaavuori, tietokirjailija ja toimittaja Matti Wacklin sekä blogisti ja kirjailija Jussi Lähde. Keskustelusta sekä yleisön kommenteista päätellen tamperelaisuus nivoutuu vahvasti kaupungin historian ympärille. Tamperelainen, konstailematon maalaiskaupunkilainen elämänasenne tarttuu kuulemma helposti myös muualta tulleille. Tampereelle on helppo kotiutua. Vasta vuoden kaupungissa asuneena voin myös itse allekirjoittaa tämän ajatuksen! Tarinateatterin esittämät osallistujien tarinat päättivät mukavan illan, jossa jokainen sai mahdollisuuden ilmaista omia ajatuksiaan kotikaupungistaan ja omasta identiteetistään.

Nyt ei muuta kuin seuraavaa iltaa järjestämään!

Katri

Tervetuloa Soveltavan teatterin ja yleisötyön seminaariin

2009-09-11T05:14:00.000-07:00

Ylös-hanke toivottaa kaikki soveltavasta teatterista ja yleisötyöstä kiinnostuneet tervetulleeksi Tampereelle 5.10. - 6.10. 2009!!! Järjestämme silloin täällä Tutkivan teatterityön keskuksessa Kansainvälisen soveltavan teatterin ja yleisötyön seminaarin.

Yleisötyön ja soveltavan teatterin metodit ovat saapuneet Suomeen suuressa määrin Isosta-Britanniasta. Seminaarimme on iloinen saadessaan tuoda Suomeen kaksi alan huippunimeä Britanniasta: Michael Quine on toiminut monen teatterin johtajana sekä tehnyt pitkän uran London City Universityssä. Heather Maitland puolestaan on eräs yleisötyön johtavista asiantuntijoista ja mm. kirjan A Guide to Audience Development arvostettu kirjoittaja. Ruotsista saamme vieraaksemme Katrin Byréuksen, joka tulee vetämään työpajan Forum-teatteriin pohjaavalla Value Clarification-menetelmällään.

Seminaariimme saapuu myös kattava otos alan kotimaisia huippuammattilaisia: Sisältöä tapahtumaamme tuovat Zodiak - uuden tanssin keskus, Metropolia AMK, Helsingin kaupunginteatteri ja Rovaniemen kaupunginteatteri. Vanajan naisvankilassa toteutetun Punahilkka-näytelmän ohjaaja Hannele Martikainen saapuu kertomaan projektistaan ja tuo myös työryhmänsä seminaariin esiintymään. Seminaarin päättävässä paneelikeskustelussa hahmotellaan soveltavan teatterin tulevaisuutta.

Ylös-työryhmä on iloinen ja ylpeä seminaarin ohjelmasta! Vaikka ohjelma onkin kiinnostava, seminaarin tärkein anti saattaa kuitenkin olla se kuhina, joka keskuksemme käytävillä tullee vallitsemaan seminaarin tauoilla...

Lämpimästi tervetuloa nauttimaan sekä hyvästä ohjelmasta että hienosta seurasta!

Ps. Ylös-hanke tulee julkaisemaan syksyn aikana monia mielenkiintoisia artikkeleita nettisivuillaan. Ensimmäinen niistä on Marjukka Lampon toteuttama kyselykartoitustutkimus Koko kansan olohuone. Kartoituksessa luodaan katsaus Suomen ammattiteattereiden yleisötyön tämänhetkiseen tilaan ja teattereiden työntekijöiden näkemyksiin siitä, mihin jatkossa voitaisiin edetä. Kartoituksen sähköpostikyselyyn saimme erittäin hyvän vastausprosentin. Teatterien työntekijät osallistuivat myös haastatteluihin innolla. Suurkiitos kaikille kartoitukseen osallistuneille!

Todellisuuden tutkimuskeskus tavoittelee suomalaisuuden kokemusta

2009-08-06T02:34:00.000-07:00

Todellisuuden tutkimuskeskus esitti yhdessä Rakastajat-teatterin kanssa täällä Tutkivan teatterityön keskuksessa (hih!) tiistaina 5.8.2009 teoksen Rakkaudella Porista. Teos oli osa Suomi-projektia, jossa tutkitaan, voiko teatteri olla entistä syvemmässä vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteisön tai todellisuuden kanssa. Esityksen jälkeen tekijät keskustelivat yleisön kanssa teoksesta ja siihen liittyvistä aiheista.

Teoksessa yleisön eteen levitettiin kuvitteellinen tai todellinen (riippuu ihan katsojan tulkinnasta) Pori, joka oli täynnä rakkautta ja toinen toistaan kiinnostavampia tarinoita. Tarinat oli kerätty eri menetelmin porilaisilta ihmisiltä.

Suomi-projekti liippaa läheltä Ylös-projektin tematiikkaa. Selkeimpänä erona ehkä on, että meillä ei ole aavistustakaan, syntyykö Ylös-projektin aikana Tampereella, Lahdessa tai Raumalla yhtään teatteriesitykseksi kutsuttavaa taideteosta. Voi olla että syntyy tai voi olla että ei :-) Täysin vastuuttomaan EU-varojen käyttöön emme kuitenkaan aio syyllistyä. Jokaisessa kaupungissa ja kaupunginteatterissa tullaan tekemään suuri määrä työpajoja yleisön jäsenten kanssa, käymään keskusteluja ja kokeilemaan teatterin keinoin, millaisia tarinoita tavallisten tai epätavallisten ihmisten mielistä löytyy.

Niina

Soveltavan teatterin kirjasto kasvaa + Tervetuloa Facebookiin!

2009-07-20T03:15:00.000-07:00

Hienoa huomata, että Kansalaisfoorumi on julkaissut jälleen kirjan soveltavasta teatterista. Elina Rainion kirjassa "Prosessidraama ja tutkiva teatterityö" esitellään 13 prosessidraamatyöpajan käsikirjoitusta sekä esitellään ja pohditaan soveltavan teatterin taustalla olevia ajatuksia.

On todella tärkeää, että suomen kielellä on luettavissa hyvätasoisia kirjoja, jotka avaavat soveltavan teatterin käytäntöjä ja filosofiaa. Asia ei suinkaan ollut näin vielä 10 vuotta sitten, mutta viime vuosina kirjoja on alkanut ilmestymään. Tällä hetkellä alaan tutustuvan on mahdollista saada soveltavasta teatterista melko paljon tietoa suomeksi. Tämä on tärkeää alan opetukselle, mutta varmasti edesauttaa myös alan profiilin nostamisessa. Paljon on toki vielä tehtävää, kuka esimerkiksi kääntäisi ja julkaisisi tänä keväänä kuolleen Augusto Boalin, forum-teatterin kehittäjän, kirjoja suomeksi?

Ylös-hanke kantaa kortensa kekoon julkaisemalla syksyllä www-sivuillaan pdf-julkaisuna caseraportin/oppimateriaalin forum-teatterin käytöstä hoiva-alalla.

Tästä päivästä lähtien Ylös-hanke on mukana myös Facebookissa.
Tervetuloa sinnekin keskustelemaan ja jakamaan tietoa yleisötyöstä ja soveltavasta teatterista!

Arttu

YLÖS-hanke Facebookissa
Kansalaisfoorumi
Augusto Boal
Theatre of the Oppressed

Tilannetaju kunniaan!

2009-07-10T05:58:00.000-07:00

Viime päivien aikana törmäsin mediassa kahteen varsin erilaiseen näkökulmaan soveltavan taiteen käytöstä osana hoiva- ja hoitotyötä.

Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 9.7. psykologi ja läänintaiteilija Ava Nummisen kirjoitus "Kulttuuri osaksi muistisairaan hoitoa" kannusti edistämään toimintakulttuuria, jossa musiikki, tanssi ja muut taiteet toimisivat osana laitosten perushoitoa toimien luontevana ja tärkeänä osana laitosten arkea. Tutkimusten mukaan muistisairaat ihmiset hyötyvät osallistavasta taidetoiminnasta.

"Kun ihminen esimerkiksi maalaa, hän samalla suunnittelee, ennakoi, vertailee ja päättelee. Silmien ja käden koordinaatio stimuloi visuaalista ja sensomotorista aivokuorta. Hahmottaminen ja mielleyhtymät puolestaan aktivoivat muisti- ja tunnekeskuksia. Haurastunut tunne itsestä jäsentyy samalla ainakin hetkellisesti.", Numminen kirjoittaa.

Näin varmasti onkin. Kun ihminen taiteilee, leikkii, luo vailla tulosvastuuta, tekee asioita tekemisen ilosta, hän käyttää mieltään ja kehoaan kokonaisvaltaisesti. Se on ihmiselle hyväksi.

Varsin toisenlaisen näkemyksen soveltavasta taiteesta hoitoalalla toi esiin Ylen TV1:sen "häiriintynyt komediasarja" Ihmebantu. Sarjan samaan aikaan erittäin hauskassa ja erittäin ahdistavassa sketsissä nähtiin varsin väkinäisiä sairaalatrubaduureja työssään. Trubaduurit epäonnistuivat traagisesti kulloinkin kyseessä olevan tilanteen ja potilaan huomioimisessa. "Laput silmillä" he toivat esityksensä ja oman "fiiliksensä" / tulkintansa niin leikkaussaliin kuin kuolevan potilaan luo. Tilanne ei ollut koskaan vuorovaikutteinen, vaan taiteilija taiteili passiivisen potilaan toimiessa vastentahtoisena yleisönä. Pelottava ajatus - sängyssä makaava potilas on puolustuskyvytön uhri väkinäisen viihdyttäjän / "taiteilijan" edessä.

Ylös-projektissa pyrimme tukemaan ja edistämään soveltavan teatterin ja tanssin käyttöä hoiva- ja hoitoalalla. Työssä on ehdottoman tärkeää pitää huolta laadunvalvonnasta. Sairaaloissa ja laitoksissa on varmasti tarvetta taiteellisille esityksille, mutta ehkä vielä enemmän tarvetta on soveltavalle taiteelle ominaisille piirteille: yhdessä tekemiselle, vuorovaikutukselle, osallistumiselle, vapaaehtoisuudelle ja tasa-arvoisuudelle.

Jokaisen soveltavan taiteen tekijän tärkein ammatitaito on nähdäkseni tilannetaju ja kyky soveltaa tekemisensä kulloisellekin ryhmälle sopivaksi. Tämä edellyttää kykyä nähdä ja kuulla, asettua aitoon vuorovaikutukseen aistit ja mieli avoinna.

Soveltavalla taiteella on varmasti paljon annettavaa hoiva- ja hoitoalalla, kunhan pidämme huolen siitä, että Ihmebantun sketsin väkinäiset ja tilannetajuttomat "sairaalataiteilijat" jäävät vain fiktioksi!

Arttu

Ava Nummisen artikkeli

Ihmebantu

Kartoitus edistyy

2009-06-30T01:21:00.000-07:00

Teen tarve- ja tarjontakartoitusta yleisötyöstä suomalaisissa ammattiteattereissa. Kartoituksen sisältö koostuu valtakunnallisesta sähköpostikyselystä, henkilöhaastatteluista sekä aiemmista tutkimuksista.

Työ edistyy hyvin. Kesäkuun aikana tein kuusi haastattelua. Tarkoitus olisi tehdä vielä yksi lisää. Tehdyt haastattelut olivat kaikki erilaisia ja sain kaikista arvokasta informaatiota.

Valtakunnalliseen sähköpostikyselyyn tuli toukokuussa 41 vastausta (yht. 87 teatteria) ja tarkoitus on lähettää kysely elokuussa uudestaan niille teattereille, joilta ei olla vielä vastausta saatu.

Hyvin siis edistyy. Raportti, jota jo kirjoitan valmistunee vielä elokuuksi.

Marjukka

Vaikuttava vankilareissu

2009-06-15T02:23:00.000-07:00

Kävin pari viikkoa sitten katsomassa Hämeenlinnan kaupunginteatterissa Vanajan vankilan naisvankien näytelmän ”Punahilkka ja susien maailma”. Esitys oli loppuunmyyty ja tunnelma oli jotenkin jännittävä. Istuessani saliin huomasin olevani vähän hermostunut: nämähän ovat vankeja! He ovat oikeasti tehneet rikoksen ja saaneet siitä vankilatuomion. Mitä jos jotain tapahtuu?

Ennakkoluuloni olivat kuitenkin turhia, sillä esitys oli todella vaikuttava. Naiset olivat todella omistautuneet asialle ja heistä suorastaan huokui usko yhteiseen tekemiseen. En voi sanoa kokeneeni esityksen aikana varsinaista taiteellista puhdistautumista (jos Aristoteleen vanhaan teoriaan on uskominen), mutta ehdottomasti koin jotain jota voisi nimittää sosiaaliseksi puhdistautumiseksi. Se tapa miten esitys yhtäaikaa representoi työryhmän kirjoittamaa tarinaa ja toisaalta heidän omaa todellisuuttaan, oli koskettava.

Kun loppuaplodien aikana miltei koko yleisö nousi seisten taputtamaan ja osoittamaan suosiotaan, olin häkeltynyt: voiko suomalainen yleisö päästä teatterissa tällaisen tunteen valtaan? En muista juuri koskaan olleeni tilanteessa, jossa näytelmä saa suomalaisen yleisön nousemaan ylös. Jotenkin tuntui, että Punahilkka ja susien maailma oli mitä puhtainta yleisötyötä ja vieläpä kaksisuuntaisesti: toisaalta esityksen valmistaminen on varmasti ollut vangeille tärkeä kokemus, mutta toisaalta esityksen katsominen oli myös yleisölle tärkeää ennakkoluulojen pois karsimiseksi. Se, että on saanut olla todistamassa teatterin voimaa näin koskettavalla tavalla, on mahtavaa. Uskoni taiteen sosiaalisiin vaikutuksiin on vahvistunut.

Marjukka Lampo

Tervetuloa!

2009-06-15T02:13:00.000-07:00

Heippa vaan kaikille!

Tähän blogiin tulemme kirjoittamaan kaikkea joka liittyy teatteriin, yleisötyöhön, projektiimme, kuulumisiimme, maailmaan, ihmisiin, esityksiin, yhteiskuntaan ja niin edelleen.

Kirjoittajina toimivat Ylös-projektissa toimivat henkilöt.

Tervetuloa!